Pienyrittäjän markkinointi, osa 1

Koska pienyrittäjille suunnattu Osulamme lähenee valmistumistaan, kerron omista kokemuksistani pienyrittäjien markkinoinnissa sekä muutamista suosituksista miten sitä ehkä kannattaisi tehdä.

Yrittäjä esiin!

Pienyrittäjien paras ase on yrittäjä itse. Mulkulta kun ei kukaan osta, vaikka tuote olisi miten hyvä. No, toisaalta tuo väittämä ontuu heti siinä, että maailman suurin ja suosituin yritys juuri nyt on Apple. Sen tuotteet ovat niin hyviä, ettei yrityksen epäeettisyys, moraalittomuus, asiakaspalvelun puuttuminen ja yleinen “kylmyys” haittaa. Ja tässä tapauksessa kylmyys ei ole sama kuin “cool”.

Persoonat markkinoivat itsensä, mutta olisi hyvä kuitenkin, jos olisit alasi asiantuntija. On kuitenkin monia yrittäjiä, jotka eivät osaa vastata edes peruskysymyksiin. Asiakas palaa silloin luoksesi tahmeammin. Pitää opetella koko ajan, ja olla omasta alastaan utelias.

Internet on täynnä opetusvideoita ja asiantuntija-artikkeleita, aiheesta kuin aiheesta. Pitää vain osata ja tietää seuloa mönjästä timantit. Youtube on jo nyt maailman kattavin opaskirja kaikkeen, ja samalla toiseksi suurin hakukone heti Googlen jälkeen.

Blogi rocks!

Asiantuntijuudesta olisi myös hyvä kertoa muille. Ei kannata luottaa pelkkään viidakkorumpuun, vaikka se hyvä keino onkin.

Paras keino kertoa on blogi. WordPress- tai Blogger-blogin saa auki hyvin nopeasti, jos omaa perustason tietokone- ja kirjoitustaidot. Blogi tosin kannattaisi liittää tiukasti yrityksen verkkosivustoon, vaikka sen pääosaan. Ja ei haittaa, vaikka sen liittäisi myös Facebookiin ja/tai Twitteriin. Siinä taas apua saa monelta alan yritykseltä, itsellä siihen on oma pienyrittäjille suunnattu tuotekin myynnissä.

Olen itse pitänyt blogeja kohta kuusi vuotta, ja väitän, etten olisi yrittäjä enää ilman niiden antamaa markkinointivoimaa.

HUOM! Jos et halua, keksi, tai jaksa miettiä mitä kirjoittaisit, eli se on sinulle heti vastenmielistä, älä missään nimessä avaa blogia, sillä asenne näkyy.

Erotu!

Persoonat muistetaan, vaikka myisi leipää ilman sirkushuveja. Älä seuraa kilpailijoiden esimerkkiä, vaan tee omalla, eri tavalla. Muista silti, että Nasse-setäkin erottuu, muttei se välttämättä vie nenää pidemmälle.

Jos olet kivijalkamyymälä, mieti mitä ja miten laitat ikkunasi? Kannattaako pistää ne tuotteet silkkilakanan päälle kuten naapurikin, vai pitäisikö toteuttaa jotain ihan “out-of-the-box”? Itse suosin jälkimmäistä.

Luonnolliset verkostot apuun

Jokaisella on sukua, ystäviä, kavereita ja tuttuja. Kerro heille mitä teet työksesi. Lupaa vaikka pikku “rabatti”.

Voi miettiä myös viidakkorummun valjastamista asiakkaille. Kun asiakas tulee ostamaan sinulta, lupaa myydä myös asiakkaan tutuille alennuksella, jos asiakas viitsisi sen tiedon välittää?

Kannattaa myös liittyä yrittäjäjärjestöihin, jos meinaa olla siellä aktiivinen. Passiivijäsen harvoin saa suuria markkinointihyötyjä. Hänelle tarjolla on koulutusta ja vinkkejä harrastuksiin. Itse kuulun Turun Yrittäjiin, jossa olen hallitusjäsen, sekä Pienyrittäjiin, jossa olen passiivisena. Osulamme tulee toimimaan Turun Yrittäjien kanssa tiiviissä yhteistyössä.

Ole avoin, rehellinen ja läpinäkyvä!

Kirjoita ja kerro kun sinulla meni joku pieleen. Älä ilmoita pelkistä tarjouksista ja onnistumisista. Kaikki epäonnistuvat. Siitä on hyvä kirjakin myynnissä. Ole aina rehellinen asiakkaillesi, vaikka se tekisi hetken kipeääkin. Se tulee kyllä lisätilauksina takaisin.

Vältä kaikissa teksteissäsi ja mainoksissasi loppuun kulutettuja superlatiiveja. Kerro suoraan mitä myyt, mutta vielä tärkeämpää, kerro miksi myyt. Se ei olekaan niin helppoa.

Next

Seuraavassa kirjoituksessa käydään hieman läpi perusmarkkinoinnin ostamista ja median hintoja. Ne kun ovat pienyrittäjien kukkarolle yleensä liian kalliita.

Pikku Apuri

Muistatteko hiilijalanjäljen?

Hiilijalanjälki taitaa olla jo “so 00*s”? WWF kuitenkin listasi muutaman tutun keinon, jolla omaa jälkeä saa pienemmäksi. Ohessa lista omin kokemuksin kommentoituna:

Asuminen

  • Vaihda vihreään tuulisähköön
  • Teetä kotiisi energiakartoitus ja paranna energialuokkaa ainakin yhdellä
  • Asenna kotiisi maalämpöpumppu

Vaihdoimme vihreään tuuli- ja vesisähköön vuonna 2007. Yhtiöksi valikoitui PKS. Energiakartoitusta emme ole v. 2000 rakennettuun kerrostaloomme teettäneet, mutta aiomme ensi kesänä vaihtaa kaikkien ikkunoiden ja parvekkeen oven tiivisteet uusin (suositus kuulemma on kolmen vuoden välein). Lämmityksemme on kaukolämpö, jota ei helpolla vaihdeta.

Liikkuminen

  • Vähennä työmatkapäästöjäsi: Pidä esimerkiksi yksi etätyöpäivä viikossa
  • Vaihda yksi lentoloma junalomaan
  • Korvaa autoilua pyöräilyllä kesäkaudella

Tässä on suurimmat muutoksemme. Työmatkani on 250 metriä tai 0 metriä. Vaimollani se on 0m. Pyrin pitämään viikossa ainakin 2-3 etätyöpäivää.

Lentolomissa otammekin sitten kunnolla “takkiimme”. Vietämme vuodesta n. 6 vkoa Thaimaan kodissamme, töitä tehden ja lomaillen. Olemme pyrkineet pitkään oloon lyhytlomien sijaan. Tässä silti omatunto kolkuttaa, sillä Euroopan lentojakin tulee yleensä 1-2 vuodessa päälle.

Autoilu on jäänyt 90% pois. Ostin pistokkeesta ladattavan sähköskootterin, jonka lisäksi kävelemme ja pyöräilemme kaikkialle. Autolle tulee kilometrejä enää n. 1000 vuodessa. Sekin vaihtui pieneen ja vähäkulutuksiseen Toyota Aygoon.

Ruoka

  • Korvaa neljäsosa ruoastasi kasvukaudella itse kerätyllä, kalastetulla ja kasvatetulla ruoalla
  • Pienennä ruokajätteen määrää suunnittelemalla ruokaostoksesi
  • Puolita naudanlihan kulutuksesi: Vaihda naudanliha kaksi kertaa viikossa villikalaan tai palkokasveihin

Ruuassa on myös suurimmat muutoksemme. Nautaa emme syö enää lainkaan, vaan ruokavalio on vahvasti kasvis- ja kanapainotteinen – ja lähiruokavetoinen. Jätteet olemme saaneet nollaan, sillä ostamme vain tarpeellisen määrän kerrallaan. Tuota helpottaa se, että talomme alakerrassa on Sale-kauppa.

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä vuonna 2006 aloittamaamme elämäntapamuutokseen. Kaikkea on ja kuluu vähemmän, mutta aikaa löytyy paljon enemmän. Suosittelen lämpimästi.

Pikku Apuri

Valon kuvaamisia

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pikku Apuri

Millainen on oman työpaikkasi “henki”?

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa kohta 15 vuotta ja vakituisessa työelämässä tulee 20 vuotta täyteen. Siinä ajassa on tullut vastaan monenmoista yritystä, kumppania ja toimijaa. Niissä on ollut huimia eroja.

Kun astut yritykseen sisään, tunnet ja aistit heti sen “hengen”. Valtaosassa vierailemistani yrityksistä on ollut hiljaista. Ei ääniä. Vienoja pään nostoja, “moi”. “Moi vaan”.

Sitten on ollut toisenlaisia: huumori valtaa ilman ja tunne on rento, luottavainen. Tuosta tunteesta voi päätellä paljon, jos kulkee aistit auki.

Lucky bastards

Olemme olleet onnekkaita viime vuosina. Vastaan on tullut muutama kumppani, joissa homma pelaa: Mainostoimisto Satumaa, I Rice Hua Hinissa ja Place Marketing. Heillä on poikkeuksellisen hyvä meininki, kiireistään riippumatta.

Onko tuo rekrytoinnin ansiota? Varmasti. Onko se kiinni johtajista? Taatusti. Suurin syy molempien hyvään henkeen on kuitenkin työntekijöiden asenne. Molemmissa esimerkeissä tuetaan ja autetaan työkaveria. Kummassakin myös uskalletaan kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä, koska luottamus on tapissaan. Opimme kaikki koko ajan uutta, miksi peittää sitä? Sehän on elämän hienoimpia asioita.

Conclusions

Mukavien ihmisten kanssa työ vaan on hauskempaa. Toki tulee maanis-depressiivisiä kausia (Jei! – Fuck all – Jei!), mutta niitä tulee jokaisessa pidemmässä suhteessa. Sitä vaan huomaa yleisonnensa juontuvan paljon siitä, kenen kanssa on saanut ja saa tehdä töitään. Elämisessä työtä kuitenkin tehdään paljon, kun aurinko nousee taivaan kaarelle.

Itselle on ollut tärkeintä kaikkien kohteleminen tasa- tai ylivertaisena. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka tietävät vähän kaikesta, mutteivät osaa kunnolla mitään. Olen siis riippuvainen muista, jotta palkkani juoksee. Tänäänkin palkkani juoksee siksi, että olen yrittänyt olla polttamatta siltoja, ja kontaktit vielä pelaavat.

Eilen oli amerikkalaistuvan maailman “osta kaikkea päivä”, eli ystävänpäivä. En ostanut kuin Tikka Masala -pikaruuan ja muutaman oluen, enkä toivottanut kaikille Facebookissa päivää. Sori. Sen sijaan haluan kirjoittaa seuraavaa:

On siis ihan sama mitä muut tekevät, jos oma työpaikkasi toimii. Ja se toimii vain, jos itse toimit. Hyvä asenne on vaikeaa muistaa joka tunti, mutta jos sitä harjoittaa, oma parantuva asenne tarttuu muihinkin. Paskana päivänä kannattaa vain jäädä kaappiin. Jännää muuten, että fyysisesti kipeänä saa jäädä kotiin, muttei koskaan asennevammaisena? Olisi jee, jos voisi sanoa työnantajalleen, että “tänään olen kaikille turha ihminen, minulla on paska päivä”, ja voisi luvalla olla tartuttamatta muita. Hyviä asenteita kaikille!

Pikku Apuri

Kantapään kautta ja Ihanasti hukassa – kuin kaksi minää

Tänään oli aurinkoinen helmikuun perjantai. Seisoin koneeni ääressä, tällä kertaa ihan toimistossamme. Posti toi paksuhkon kirjeen, joka oli osoitettu nimelleni. Avasin sen.

Sisällä oli Tuuti Piipon ja Miika Peltolan kirja: Kantapään kautta, imarteleva kirje ja käyntikortti. Oli kuin olisin saanut auringon auringonpaisteen päälle. Kirjakin vaikutti mielenkiintoiselta. Mutta siis bonarit upeasta markkinoinnista Sissylle.

Itse asiassa on vielä saman päivän perjantai. Lähdin aikaisemmin töistä, ja lysähdin ahmimaan opusta hetimiten. Olen nyt puolivälissä ja voin kertoa sen olevan hyvä.

Epäonnistumisen pelko

Olemme nimittäin kohta päästämässä omaa Osula-palveluamme maailmalle. Se on oikeastaan vasta toinen tekemämme palvelu. Ensimmäisen unohdimme heti sen tehtyämme – kaikkia ideoita ei kannattaisi heti toteuttaa. Pelottaa, kuten monia Kantapään kautta -kirjan henkilöitäkin. Epäonnistuminen on paljon todennäköisempää kuin onnistuminen. Mutta se on myös opettavampaa.

Kyseessä kun ei ole mikään superpalvelu. Osula on mainoskanava pienyrittäjille, ei sen enempää. Jollei se tuollaisenaan lähde, muutetaan sitä. Jollei silläkään, muutetaan taas.

Ainahan voi turvautua keinoon, josta toinen Tammen esikoiskirjailija kertoo, eli lähtemisestä.

Merja Mähkän: Ihanasti hukassa -kirja oli kanssa hyvä. Toimittajatausta näkyy. Sitäkin ahmi mielenkiinnolla – ja mietti. Vietämme osan vuodesta jo poissa Suomesta, mutta pitkälle matkalle? Hmmm. Ehkä joskus?

Itse asiassa olen juuri näiden kahden kirjan välissä: Oppimassa kantapään kautta ja samalla ihanasti hukassa. Ihmekös, että molemmat kolisevat lujaa.

Pikku Apuri

 

 

Ilo on mittareista paras

Meillä on katsojamäärät, kävijämäärät, klikkausprosentit, äänestysprosentit ja muut. Ne kaikki kertovat ainakin sen, ketkä suorittivat tehtävän jota joku muu edellytti, tai johon rahalla kannustettiin.

Katsoimme viikonloppuna elokuvan 50-50, joka oli hyvä kertomus syöpään saiarastuvasta nuoresta jampasta. Ja ei, se ei sortunut kliseisiin. Ei sortunut myöskään Breaking Bad, loistava tv-sarja kemianopettajasta, joka alkaa valmistaa metamfetamiinia selviytyäkseen syöpähoitojensa maksuista.

Jotenkin noista kampesi ulos sellainen totuus, josta olisi kiva oppia pitämään kiinni:

Ilo on mittareista paras. Jos tuntee iloa jostain, tekee. Jollei tunne, ei tee.

Kaikilla meillä on mm. sellaisia tuttuja, joiden luo ei oikeasti haluasi, mutta velvollisuus tai miellyttämisen halu pakottavat menemään. Kelloa kortille ja paklattuna ulos ovesta.

Erittäin hauskoja silti ovat myös sattuman ohjaamat elämykset: Olet jossakin potentiaalisesti tylsässä tilanteessa, ja päätetään spontaanisti vaikkapa juosta toppatakeissa ja -housuissa 5km “hankeen pystyyn”, katselemaan talvista maisemaa ja juomaan hyvää viiniä.

Työprojekteissa yllättyy positiivisesti todella harvoin: Ensimmäiset minuutit tapaamisessa yleensä näyttävät miten projekti menee: Kaikki vääntävät rutiinilla maaliin, että siitäkin urakasta päästään.

Eikös iloa voisi käyttää myös työn mittarina? Jos ei iloa ole, työ tuskin on vähääkään sellainen, mitä kannattaisi edes tehdä.

En tiedä teistä, mutta jos kuolen sattumalta johonkin pian, kyllä harmittaisi se, että on istunut täysin turhissa kokouksissa päiviä elämästään.

Niin se vaan nousee tämäkin määrä rautaa, koska siitä saa hyvän olon. Ja kun sen aloittaa, ei kroppa suostu luopumaan.

Pikku Apuri

Bruce Parry, maailmanymmärtäjän opas

Aika moni pitää hyvistä luontoa ja maailmaamme valoittavista dokumenteista.

Yksi parhaista tekijöistä on Bruce Parry, vanha superluokan sotilaskouluttaja, joka ryhtyi penkomaan ensin Amazonia, sitten maailman heimoja ja nyt arktista palloamme.

YLE:n TV1 tekee taas sitä arvokkainta työtään näyttämällä tuon 5-osaisen arktisen seikkailun Kiehtova Maailma -sarjassaan. Et näe enää tuon upean sarjan 1-osaa, mutta näet kohtapuolin vielä paremman, Inuiiteista ja Grönlannista kertovan 2/5 -jakson. Hyppää kyytiin, niin ymmärrät paremmin meitä kaikkia.

Pikku Apuri