Avainsana-arkisto: asenne

Millainen on oman työpaikkasi ”henki”?

Olen työskennellyt markkinoinnin parissa kohta 15 vuotta ja vakituisessa työelämässä tulee 20 vuotta täyteen. Siinä ajassa on tullut vastaan monenmoista yritystä, kumppania ja toimijaa. Niissä on ollut huimia eroja.

Kun astut yritykseen sisään, tunnet ja aistit heti sen ”hengen”. Valtaosassa vierailemistani yrityksistä on ollut hiljaista. Ei ääniä. Vienoja pään nostoja, ”moi”. ”Moi vaan”.

Sitten on ollut toisenlaisia: huumori valtaa ilman ja tunne on rento, luottavainen. Tuosta tunteesta voi päätellä paljon, jos kulkee aistit auki.

Lucky bastards

Olemme olleet onnekkaita viime vuosina. Vastaan on tullut muutama kumppani, joissa homma pelaa: Mainostoimisto Satumaa, I Rice Hua Hinissa ja Place Marketing. Heillä on poikkeuksellisen hyvä meininki, kiireistään riippumatta.

Onko tuo rekrytoinnin ansiota? Varmasti. Onko se kiinni johtajista? Taatusti. Suurin syy molempien hyvään henkeen on kuitenkin työntekijöiden asenne. Molemmissa esimerkeissä tuetaan ja autetaan työkaveria. Kummassakin myös uskalletaan kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä, koska luottamus on tapissaan. Opimme kaikki koko ajan uutta, miksi peittää sitä? Sehän on elämän hienoimpia asioita.

Conclusions

Mukavien ihmisten kanssa työ vaan on hauskempaa. Toki tulee maanis-depressiivisiä kausia (Jei! – Fuck all – Jei!), mutta niitä tulee jokaisessa pidemmässä suhteessa. Sitä vaan huomaa yleisonnensa juontuvan paljon siitä, kenen kanssa on saanut ja saa tehdä töitään. Elämisessä työtä kuitenkin tehdään paljon, kun aurinko nousee taivaan kaarelle.

Itselle on ollut tärkeintä kaikkien kohteleminen tasa- tai ylivertaisena. Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka tietävät vähän kaikesta, mutteivät osaa kunnolla mitään. Olen siis riippuvainen muista, jotta palkkani juoksee. Tänäänkin palkkani juoksee siksi, että olen yrittänyt olla polttamatta siltoja, ja kontaktit vielä pelaavat.

Eilen oli amerikkalaistuvan maailman ”osta kaikkea päivä”, eli ystävänpäivä. En ostanut kuin Tikka Masala -pikaruuan ja muutaman oluen, enkä toivottanut kaikille Facebookissa päivää. Sori. Sen sijaan haluan kirjoittaa seuraavaa:

On siis ihan sama mitä muut tekevät, jos oma työpaikkasi toimii. Ja se toimii vain, jos itse toimit. Hyvä asenne on vaikeaa muistaa joka tunti, mutta jos sitä harjoittaa, oma parantuva asenne tarttuu muihinkin. Paskana päivänä kannattaa vain jäädä kaappiin. Jännää muuten, että fyysisesti kipeänä saa jäädä kotiin, muttei koskaan asennevammaisena? Olisi jee, jos voisi sanoa työnantajalleen, että ”tänään olen kaikille turha ihminen, minulla on paska päivä”, ja voisi luvalla olla tartuttamatta muita. Hyviä asenteita kaikille!

Pikku Apuri

Kiitos Thaimaa. Moikka Suomi.

Ei sitä ihminen enää voi olla kiitollisempi. Taas on yksi pidempi thaielo takana ja valmistaudumme henkisesti (Varsinais-) Suomeen. Perjantaiaamuna tulee lähtö.

Pitääkö jo mutristaa suita ja kerätä taas selkäytimeen se hieman negatiivisempi maailmankuva: Vieläkö Eurooppa on pystyssä? Koska se sitten romahtaa? Mitä ovatkaan julkkikset tehneet tällä välin? Missä on JJ?

Positiivisuus ei ole perseestä

Paljon on töitä edessä, mutta se on kiva asia. Olen tehnyt täällä päätöksen, että koitan olla se oudon positiivinen kyyppari. Pitäkööt hulluna.

Täällä elämänkatsomus on yleisesti hyvinkin valoisa. Asiat murehditaan vasta kun ne ovat edessä tai päällä, ei koskaan ennen. Juontuu buddhalaisuudesta. Siinä viisaus, jonka soisi kyllä leviävän. Vaikeaa se on toteuttaa käytännössä. Itse olen tähän asti ollut juuri se päinvatsainen: Kaikki on pitänyt murehtia ja budjetoida jo valmiiksi, ja se meinasi hajoittaa minut vuonna 2011.

Tärkeintä ovat rakkaus ja terveys. Niiden jälkeen katto, seinät ja ravinto. Loput on bonuksia. Tosin eräs vanhus tokaisi kerran kuolinkirjeessään rakkauden ja terveyden ylistyksen jälkeen, että ”buy more crap you want”. Miksei niinkin?

Kiire no more

Kiire jolla ei ole oikeata tarkoitusta, on vuoden 2012 turhake. Muistaakseni koskaan ei työssäni ole ollut kiirettä jolla olisi ollut tarkoitus? Kaikki on aina ollut keinotekoista vauhtia. ”Middlemanin” toiselle sanelemaa. Olkoon sellainenkin ohi. Ainakin kysyn syytä sille.

Muita lupauksia en tee. Jokainen päivä kertokoot mihin se johtaa.

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Muutoksia?

Nyt ollaan taas oltu täällä toisessa kodissa 3+ viikkoa. Viime vuosina oltu niin paljon aikaa, että alkaa tuntua hyvältä kodilta. Paljon uusia ystäviä ja ihan eri kulttuuri. Ystävällisempi. Avoimempi.

Jopa niin, että mietitään nyt keinoa viettää täällä lisää elon aikaa. Suomi on hyvä maa, mutta täällä tuntuu paremmalta olla. Miksi? Ihmiset, asenne, hymyt – nyt alkuun. Ehkä Inkat tiesivät että joku muuttaa, ei maailma?

Suomessa on juuri nyt kiristävää olla: Koska? Oletteko? Miksei? Onnistuuko? Milloin? Pyyntöjä, vaatimuksia, minä, me. Ei kiitoksen sanaa. Tee vain.

Kateutta elo täällä niittää, siinä suomalainen on ehkä maailman paras. Vaati 10-vuotis-suunnitelman ja ei-lapsia, että tähän päästiin. Ja ”word to the wiser”: Ei täällä herroiksi eletä. 1000€:n yhteisellä kuukausiliksalla täällä vedetään, lainattomana tosin. Pitkän ja tarkoin laskelmoidun suunnitelman päässä. Kulut lasketaan pilkulleen, libre officella.

Ehkä tässä silti vielä menee hetki? Muutos on meneillään. Isommat pelaajat liikkeellä. Mitään ei voi. Seurata vaan seuraavaa.

Pikku Apuri