Avainsana-arkisto: degrowth

En ole kasvuyrittäjä, koska välitän terveydestäni

6207251898_185683592e_zJuuri esille tuotu ns. hallituksen kehysriihi antaa meille lisäraippaa, koska yritykseni ei ole kasvuyritys. Muuten mielestäni onnistuivat päätöksissään kohtuullisesti.

Taustaa

Koko länsimainen yhteiskuntamme perustuu edelleen kasvuun ja kuluttamiseen, lisää sitä ja tätä. Kaikki järjestelmät on rakennettu sille mallille.

Siksipä kaikki päätökset tehdään tuohon samaan muottiin, ”koska niin on aina tehty”. Kokonaisen taustaideologian muuttaminen järjestelmineen on kaikille liian työläs edes ajateltavaksi.

Start up -ikä, burn out ja terveys

On hienoa, että kotikaupungistani ja muualta löytyy koko ajan enemmän start-up -yrittäjiä, joiden suuntana on ”valloittaa osa maailmaa”. Globaali tietoverkko mahdollistaa sen. Ja siksi on hienoa, että heille uudistukset kääntyvät plusmerkkisiksi.

Se ikä milloin valloitetaan maailmaa, on 0-35 vuotta. Kaikki se kunnianhimo ja tarmo käytetään itsensä ja yrityksen hyväksi. Sen jälkeen moni pelaa jo enemmän ns. ”safetypossua”, eli himmaa tahtia.

Sitä teen nyt. Elämä ensin, työ sitten. Asiakkaita tosin tulee koko ajan enemmän verkon kautta, mutta koitamme pitää pintamme ja tehdä työt silti tällä nelihenkisellä miehityksellä. Se jo auttaa, että kaikki meistä osaavat nykyään tehdä verkkotuotantoja, minäkin.

Minulle onkin jonkun yli-innokkaan ihan turha tulla rutisemaan ”vanhanaikaisesta yrittämisestä”, ennen kuin on kokenut burn outin. Sain sen 10 vuotta sitten, 33-vuotiaana, kun en siihen asti ollut juuri muuta tehnyt kuin töitä – ja kovaa. Eräänä iltana toinen keuhkoni vain päätti sulkeutua. Oli se sen verran kova herätys, että muutin koko elämäni sen takia. Nyt pääosassa on terveys ja ennen kaikkea henkinen hyvä olo.

Sellaisia terveisiä hallitukselle antaisin, että ne tulevat Himasen sinikirjat ja muut kannattaisi suunnata myös siihen kasvavaan kansanosaan, joka ei suostu uhraamaan terveyttään kasvun alttarille.

Pikku Apuri

Elämänmuutos, osa 1: Miksi teimme sen?

Kirjoitan asiasta (taas) siksi, että jollekin tästä voi olla apua. Moni asiaa kysyy ja useampi miettii.
Ylieläminen, ahneus ja Paavo
  • Mm. Degrowth -liikekin ennustaa, että talous ei enää länsimaissa kasva. Liikkeen sivuilla on syistä hyvä listaus.
  • Tavallinen 99%:kin on saanut korruptoituneesta ja ahneesta 1%:sta tarpeekseen, USA:ssa ja muualla.
  • Eurokin näyttää olevan tiensä päässä, kun velaksi eläneet valtiot eivät kykene maksamaan hulluja päiviään (vuosiaan). Se puolestaan vetää Euroopan maat syvään lamaan.
  • Ilmastonmuutoskin on kriittisessä pisteessä. Tuntuu ettei talouskeskeiseen ajatteluun yksi maapallon pelastaminen mahdu.
  • Ja Paavokin on taas tapetilla.

Nuo ovat jättimäisen suuria asioita. Paavonkin paluu kertoo politiikkamme seisovuudesta. Niistä on hyvä tietää, mutta ne ahdistavat päivittäisessä mediarumbassa. Tavallisen ihmisen arki on usein täynnä omiakin haasteita, varsinkin lapsiperheissä.

Elä nyt, älä eläkkeellä

Aika harva on kuolinvuoteellaan katunut sitä, että teki liian vähän töitä.

Isäni jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, ja on katunut vain sitä, ettei tehnyt sitä jo aiemmin. Elämää löytyi enemmän. Useat hänen tuttuvapiiristään eivät päässeet vapaista päivistä nauttimaan, koska heti tuli vakava sairaus – tai jopa lopullinen päätepysäkki.

Ihmisten arvot muuttuvat, vaikkei yritysten muuttuisikaan

Me ja muut hidastajat olemme muuttuneet, koska a) pystyimme siihen ja b) arvomaailmamme on kokenut pysyvän muutoksen.

Itsellä kaikki alkoi siitä, että piti saada työaika takaisin (siksi yrittäjäksi). Sitä seurasi Porkkanamafia ja omatuntotalous, josta kirjoitin joskus silloin. Sitten tuli ilmastonmuutoskeskustelut, Zeitgeist ja hinnalla millä hyvänsä tapahtuvan talouskasvun järjettömyys.

En vaan saa päähäni, miksi meidän pitäisi ostaa uusi kahvinkeitin tai tv, vaikka meillä on jo ihan hyvät sellaiset? Siksikö että ”talouden pyörät pysyisi pyörimässä”? Oletteko hulluja? Viedäänkö vanhat sitten vaan kaatikselle, ja sitä myötä Afrikkaan lasten poltettavaksi? Keksikää parempi järjestelmä!

Pää teki huomaamatta työtään, kunnes rattaat asettuivat pysyvästi toisin. Enää ei ole paluuta.

Ei kaikille

On totta etteivät kaikki voi, eivätkä pysty hidastamaan. Pienipalkkaisen on vaikea ”pienentää elämäänsä tai tahtiaan”. Toisaalta moni tyytyy siihen työhön mihin joskus on ajautunut. Ei edes mieti muuta vaihtoehtoa, tai ei vaan uskalla lähteä, saati yrittää uutta. Suuripalkkaisella on usein suuri talo ja mökki, lapset, vene ja kiiltäviä autoja. Ne pitää maksaa tai Nordeasetä vie.

Paskat housuissa mekin yrityksemme perustimme vuonna 2006. Se pelko ei ole vieläkään kokonaan poissa, vaikkei siihen enää ole juurikaan syytä.

Oma talous kuntoon

Olemme vaimoni kera jo vuosia keskittyneet siihen, että pistämme taloutemme nopeasti kuntoon. Se on nyt tehty. 72% päivittäisestä työstä liikkuu tietotekniikan avulla. Olemme pystyneet hidastamaan elämäämme, kun vaimokin päätti erota pitkän työrupeaman jälkeen ”ruotsalaismyllyistä”. Ja suurin: Olemme molemmat vielä terveitä.

Nyt elämämme on leppoisampaa ja samalla pienituloisempaa. Ns. kulutuskeskeinen elämä jäi jo vuosia sitten taakse.

Emme silti tee vähän töitä. Pyrimme koko ajan siihen, että työmme olisi enemmän sitä mitä haluaa tehdä. Mitä osaa ja rakastaa tehdä.

Jotta edes tähän pisteeseen pääsi, piti elää yli 10 vuotta kurinalaisesti ja tavoitteellisesti. Kaikki voivat tehdä sen. Moni ei tee.

Eikä muutosta tarvitse tehdä kuten me. Sen voi tehdä myös kuten esim. Mikko perheineen – pienimuotoisemmin ja perhekeskeisemmin.

Aina löytyy kriitikoita, harvoin valmentajia

Maailman Apuset ja Wahlroosit syyllistävät meidät hidastajat. He tekevät tai tekivät pitkää päivää vastuullisissa töissä. Heitä patittaa se, etteivät muut tee kuten he. Talous pysähtyy jos ihminen alkaakin hiipiä juoksun sijaan. Lisäksi kiireihmiset vaativat, että maksamme koulutuksemme ja valtiolta saamamme tuen takaisin. He haukkuvat meidät ”laiskoiksi kommunisteiksi”.

Erilaista ei ole koskaan ymmärretty. Pallivahan (!?) koulun viidennellä luokalla, vuonna 1981, luokkakaverini Juha tuli hienossa ”Andy McCoy -henkisessä” röyhelöpaidassa kouluun. Turpaansa sai heti.

Onneksi löytyy myös valmentajia, kuten TEDin opettavaiset videot, taikka Hidasta Elämää -loistosivusto, vain pari mainitakseni. Lisää tarvitaan.

Next

Seuraavassa osassa kerron miten oman muutoksen teimme.

Pikku Apuri