Avainsana-arkisto: Elämä

Muistutus itselle: Elä nyt

_68068487_68067582Tuo pieni, kahdella eri tarkoituksella (rauhoitteleva: elä nyt… tai käskymuoto: elä nyt!) lausuttava sanapari tuli mieleen taas, kun luin Ian Banksin poistuneen.

Mies kirjoitti kirjaa terminaalivaiheen syövän kitaan joutuneen miehen taistelusta, kunnes hänellä itsellään todettiin sama tauti, vain 10 000 sanaa ennen romaanin päätöstä. Kaksi kuukautta diagnoosista ja Ian on poissa.

Snap, ehkä jokunen crackle ja pop!

Eli se unelma vanhasta torpasta – toteuta. Vene siihen lähelle – toteuta. Elä pidempi jakso Thaimaassa – toteuta. Kirjoita kirja – toteuta. Älä murehdi niin paljoa yhdestä y-tunnuksesta – toteuta. Nauti elämästä – toteuta.

EDIT: Olet terve.

Pikku Apuri

Kahden maailman välissä

Föri vielä kun oli jäätä.

Föri vielä kun oli jäätä.

HETKESTÄ NAUTTIMINEN

Kävelen jokilautta Förille lähes joka aamu, koska se on työmatkani keskellä. Näen aina n. 55-vuotiaan ison miehen, jolla on jättimäinen, lempeä koira mukanaan. Todennäköisesti saksan paimenkoiran ja jonkun muinaisjugoslavialaisen mastiffin jälkeläinen. Upea, jo vanhempi ystävä.

Näen heidät usein myös iltapäivisin kun tulen töistä. Istuksivat jokirannan penkeillä ja koira käyskentelee aina miehen lähistöllä. Katselevat lokkeja ja mies ottaa välillä pikku huikan oluestaan. Lunki pari.

DIGIKÄRJESSÄ

Luen päivittäin alan kollegojen julkaisuja, blogeja ja twitter-tilejä. Viikon sisään on julkaistu kaksi hienoa tekstiä, joiden ajatusmaailman jaan omassa työssäni, ja etenkin, kun katson työtä eteenpäin.

Matti Lintulahden ja Janne Nyyssösen jutut kiteyttävät, missä alallamme nyt mennään. Ostaja on hukassa ja yritykset eivät ymmärrä, kuinka suuren muutoksen keskellä jo nyt elävät.

Tuota tilannetta koitan asiakkaillemme itsekin avata. Kaikki asiat jotka voivat, muuttuvat digitaalisiksi. Ovat jo muuttuneet.

YSTÄVYYS

Hetkestä nauttiminen lienee isäntä-koira parille se juttu. Todennäköisesti ahneus vei työn alta ja samalla oven avauksella meni vaimokin? Vierelle jäi ”rontti”, jonka kanssa palautellaan jokirantaan jätetyt tyhjät tölkit kauppaan, ja ostetaan rahalla pari täyttä taskuun.

Koiran rento käytös kertoo eläinystävälle, että sen on hyvä olla. Saa olla ulkona ja todennäköisesti patkuakin tulee ilon ylläpitämiseksi.

DIGITYÖ

Ihan oikeasti nautin työstäni. Pidän eniten siitä, että voin kertoa ja ymmärryttää asiakkaalle mitä heidän kannattaisi tehdä, tai ainakin mihin varautua.

Se edellyttää sitä, että olen tehnyt tätä jo sen 10 000+ tuntia. Osaan asiani. Se myös vaatii jokapäiväistä ”kouluttautumista”, eli tekniikan tutkimista ja juttujen lukemista. Oma työelämäni kulkee 3-5 kertaa nopeammin kuin aika työpöydän ulkopuolella.

Lähes joka päivä toivoisin olevani se isäntä tai koira. Ja samana päivänä kiitän siitä, että olen löytänyt aikanaan työn, joka antaa haasteita ja josta nauttii.

Pikku Apuri

Visiot, missiot, arvot ja onnistuminen

Yrityksillä on yleensä visio, missio ja arvot. Todella harvoin ne näkyvät käytännössä. Luin juuri niiden laatimiseen auttavasta V2MOM -metodista

Koska olen asiantunteilijayrittäjä, en erottele työtä elämästä. Kokeillaan miten tuo siis toimii, koska en ole koskaan uskonut moisiin arvoihin yrityksen seinätauluina.

1. Metodissa pyydetään ensi luomaan visio 10-15 sanalla. Siinä vastataan kysymykseen: Mitä sinä haluat?

Haluan hyvän elämän. Sellaisen, että jos kuolen huomenna, olen tyytyväinen elämääni.

2. Sen jälkeen arvot: Mikä on tärkeintä visiossasi?

Onnellisuus, tyytyväisyys, reiluus, joustavuus, intuition seuraaminen, rakkaus, henkisyys – noin aluksi.

3. Metodit saavuttaa päämäärä: Miten saavutat haluamasi? Kirjoita askeleet tärkeysjärjestyksessä.

a) Seuraa omaa sydäntäsi. Jos et viihdy töissä tai elämässä, vaihda.

b) Kokeile laajasti kaikkea, kunnes löydät oman tiesi.

c) Aseta taloudellinen päämäärä, jonka saavuttamisen jälkeen voit ottaa rennommin.

d) Nauti.

4. Esteet. Mitkä voivat tuhota visiosi?

Äääh….turhaa enää luetella. Olen jo voittanut ne. Niitä olivat mm. muiden ihmisten a) paheksunta (kaikkien pitäisi elää kuten neuvojakin), b) lannistaminen, c) tuen puute, jne.

5. Tulos. Miten tiedät, oletko onnistunut? Mitkä ovat onnistumisesi mittarit?

Voin kuolla huomenna tyytyväisenä elämääni – jo nyt.

Helppoahan tuo oli. Tosin 22-vuotiaalle minälle olisi voinut olla hankalampaa.

Pikku Apuri

Toisessa kotimaassa III (elämää täällä)

Julkaisen nyt kuvapainotteisen katsauksen vain tästä viikonlopusta. Paljon tuli tehtyä ja taas uusiakin kavereita tavattua. Huomenna otamme Pian kanssa lomaa töistä ja arkiaskareista siirtymällä pariksi päiväksi Amari -hotellin hoivaan.

Marko & Pom antoivat meille aiemmin hierontalahjat ko. paikkaan, ja päätimme hyvän tarjouksen saatuamme ottaa saman tien parin päivän lepoloman hierontojen seuraksi. Kiitos Art & Pom!

Pian hyvä ja rakas kaveri kirjoitti juuri, että arvokas elämä koostuu hienoista pienistä hetkistä, ei mistään jättipamauksista. Niin oikeassa on.

IMG_1911

Pian elämän ensimmäiset golflyönnit. Opettajana ”The great Art”, joka järkkäsi meille sen Amari-keikankin (on töissä siellä).

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. Ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

IMG_1928

Sitten bambuaita paikalleen. Naapurikin tykkäsi, kun toiseltakin puolelta näyttää tyylikkäältä.

Illalla toimii ihan kympillä.

Illalla toimii ihan kympillä.

"Täh! Ai mää vai?"Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

”Täh! Ai mää vai?”
Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

Parhaat kaverit täällä "yhes koos", miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Parhaat kaverit täällä ”yhes koos”, miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Elämän kolme näytöstä

rule-of-three-screenplay-three-act-structureScorsesen hienoa George Harrison -dokumenttia taas katsellessa tuli mieleen, että meilläkin on käynnissä 2. näytös elämässämme.

1. näytös loppui siihen, kun tajusimme, ettei aina vaan hienomman tai paremman materian ostaminen antanutkaan enää kuin lyhyen hyvän olon, jos sitäkään.

1. näytös – ”näyttämisen vaihe”

Niinhän se on mennyt: Koulupihan kisailuista yritysmaailmaan kisaa jatkamaan. Tärkeintä ei enää ollutkaan nopein räpsäkäsi, kovin lämi tai pisin hyppy kiveltä toiselle, vaan suurin (kuukausi)myynti. Samaa leikkiä – ilman samaa hauskuutta.

Siinä ”nousussa” hankittiin ensimmäinen oma auto (Fiat Uno!) ja vuokra- sekä myöhemmin omistusasunto. Nousun jatkuessa ostettiin parempia tilalle ja päästiin Suomen viralliseen suositeltuun velkaympyrään oikein kunnolla juoksemaan.

Näytös päättyi, kun materiavaihdot eivät enää tuoneetkaan tyydytystä. Paljon tärkeämmäksi osoittautui tuon kerätyn velan pois maksaminen, josta tulikin meille yhteinen kisa ja harrastus. 1,5 vuotta sitten se päättyi.

2. näytös – ”matka sisäänpäin”

Meillä on muutama muukin kaveri, jotka ovat tehneet saman. Olemme jutelleet paljon heidän kanssaan, ja kaikilla on elämä muuttunut laajemmin ja suuremmin, mitä aluksi kuvittelimme.

Se ennakkokäsitys oli totta, että taloudelliset seikat eivät enää painaneet niin paljon arkiselkää kuin ennen. Ja siis kukaan meistä ei ole lähellekään varakas. Olemme nykyään alle keskituloisia. Ei vaan ollut enää sitä kuukausittaista lainaa maksettavaksi. Mutta paljon muutakin muuttui.

Pikku hiljaa myös se nuoruudessa viimeksi koettu vapauden tunne on alkanut palata. Samalla on alkanut matka omaan itseemme, sisäänpäin: Miksi olen nyt tässä? Mihin nyt menemme? Mitä nyt?

Ihminen voi 42-vuotiaasta eteenpäin saada vaikka mitä äkillisiä sairaskohtauksia, jopa kuolla. Mitä silloin olisi jäänyt käteen? Kun vielä on oikeasti terve, mitä haluaisit ihan oikeasti tehdä? Sitä samaa työtä, mitä olet tehnyt viimeiset 20-vuotta, jopa burnoutiin asti, ehtinee tehdä lisää myöhemminkin?

Meille lapsettomina matka kääntyi jyrkästi sisäänpäin. Alkoi tutustuminen itseensä, joka ”nousukaudella” jäi jalkoihin, ulkoistettiin tyonantajille. Mistä oikein olen tehty ja mikä on tärkeää minulle, meille?

Mietin, onko lapsellisilla sen lisäksi vielä ulkoistaminen? Eli se, että eletään omien lasten kautta. Sen lisäksi katsotaan, tai osa katsoo, myös sisälle itseensä.

3. näytös – ”tilinteko”

Mielenkiintoista on nähdä, jos sinne asti pääsee, mitä on 3. näytöksen esiripun takana.

Vanhempien ihmisten kanssa jutellessa saa käsityksen jonkinlaisesta tilinteosta. Eli katsotaan mitä tuli elämässä tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Saadaan se kassakuitti käteen, ja valitettavasti useat meistä valittavat sille kassaneidille: ”Otit sitten liikaa paprikasta?”. ”Palautuspullorahoista puuttuu varmasti jotakin!”. Monesta tulee katkera vanhus.

Katkera ei varmasti kukaan halua olla. Vaan se, oletko vai et, testataan juuri nyt, terveenä ja hyväkuntoisena. Mitä päätöksiä ja tekoja teet nyt, se ratkaisee 3. näytöksen kohtalon.

Missä näytöksessä itse olet? Mitä teet, kun saat kassakuitin käteesi?

Pikku Apuri