Avainsana-arkisto: elämäntapamuutos

Elämäntapamuutos, osa 4: osittainen muutto maalle

Nyt ollaan maalaisasunnon ostamisen hetkellä. Pelko ja pahat ennustuskyvyt nousevat esiin kun raha pitää kaivaa: Talojen ja mökkien arvo tulee varmasti tipahtamaan! Oma työllisyystilanne on myös pienen hämärän takana yleisen taloustilanteen vuoksi. Miten meidän käy jos nyt sijoitetaan tähän?

Tähän olemme kuitenkin matkanneet jo vuosia:

  1. Ensin vuosia älytön määrä ylitöitä, burn-outit ja tiukka säästökuuri.
  2. Sitten lainojen maksu ja työelämän ruuvin höllentäminen.
  3. Hyppy pois kerskakulutuksesta.
  4. Nyt olisi aika astua seuraavalle portaalle. Vaikka on terve, niin nynnyttää.

Aiomme toistaiseksi pitää turvana nykyisen asuntomme. Ja kyllä puristit, tiedämme kuuluvamme siihen promilleen maailmassa jolla on yltäkylläisyydessäkin mietittävää. Hei, kakkaamme juomaveteen!

Ko. ostokohde on täysin talviasuttava, hyvin varusteltu. Siksi se ei ole halvin mökki. Siksi se epäilyttää. Riittäisikö halvempi, riisutumpi?

Miksi?

Halu muutoksen on nykyelämä kaupungissa. Miettikää, että osa meistä kaupunkilaisista merkkaa foursquareen sen missä käy, jotta saa esim. metsäkäynnistä supermajavamerkinnän!?!?

Kun emme osta enää turhaa tavaraa, käymme kävelyllä, kahvilla ja urheilemme. Kerrostaloasukkaalla ei ole arjessa oikeaa tekemistä. Kaupunki on kuitenkin tehty pääosin kuluttamista varten.

Tekee mieli tehdä jotain konkreettista: kaataa puita lämmitykseen, tehdä heinäseiväsaitaa ja saunoa puusaunassa. Valaa kivigrilli. Opetella ruuan kasvattamista. Juoksuttaa koiraa pihalla. Istua kalliolla ja katsoa auringon laskevan peltojen taa. Kuunnella mitä ei kuule.

Työ?

Jotta osittainenkin elämä maalla onnistuu, olisi hyvä olla työ jota voi tehdä kotoakin käsin. Itsellä se jo on, vaimolla vielä ei. Tosin ydinjuttuhan on pienet menot, ei suuret tulot, eli jos pystyy lainattomuuteen, pystyy myös elämään pienillä tuloilla. Toki kulut nousevat jos omistaa kaksi kiinteistöä eikä vuokraa niitä säännöllisesti. Rahaa pitää saada tietty määrä vain pitääkseen ne.

Toinen vaihtoehto on löytää ja tehdä työtä lähialueella. Näihin perhedymme täysillä, jos uskallamme kohteen ostaa.

Elämä ja mitä saat lisää

Mitä sitten saa lisää? Täysin erilaisen variaation elämiseen. Voi tutustua paremmin itseensä ja oppia millainen elämä miellyttää. Onko maalla asuminen jopa pysyvä vaihtoehto, vai oletko sittenkin kaupunkilainen velttoperse?

Elämä. Se tuli taas mieleen eilen, kun katsoi Jouko Lehtolasta kertovan, todella pysäyttävän 25 minuuttisen dokumentin. Elämä voi pysähtyä koska tahansa. Oletko silloin elänyt täyteläisen, haluamasi elämän? Oletko onnellinen kun valmistaudut lähtemään?

Pikku Apuri

Ruumisautoon ei saa peräkärryä

Luen paljon. En silti ole lukenut mitään näin konkreettisen kiinnostavaa kuin Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirja moneen vuoteen. Sitä vaan ei saa pois käsistään – eikä päästään. Tämän blogikirjoituksen otsikko tulee amerikkalaisesta alkuperäissanonnasta: No U-Haul behind your hearse. Et saa täältä tavaraa mukaasi.

Ja ei, kyseessä ei ole ”kukkais-, perhos- tai hihhulivihreän tilapäishäiriöstä kertova muotikirja”. Kirja on konkreettinen apu siihen, miten voit muuttaa elämäsi, mikäli moista haluat. Se on niin hyvä, että omaa kirjaani pitää nyt muuttaa näkökulmaltaan. Kaarina kirjoittaa paremmin aiheesta, josta itsekin ajattelin esikoiskirjani naputella.

Kuten blogiani lukevat tietävät, aloitimme vaimoni kanssa arvomuutoksiin perustuvan elämäntyyliremontin vuonna 2006, samaan aikaan oman yritykseni, Viidakkorummun, perustamisen kanssa. Vielä kuukausi sitten luulimme päässeemme maaliin. Lainat maksettu, pienemmät menot ja tulot, enemmän aikaa. Jokin silti kyti vielä takaraivossa. Nyt tiedämme mikä se oli. Olimmekin vasta puolimatkassa.

Kaarina opastaa miten kiireisestä kaupunkilaisnaisesta kasvoi mahdollisimman omavarainen maalainen, joka osaa elää luonnon antimilla, sisäisillä ja ulkoisilla. Pieni hirsitupa Alhonrannassa nousee kirjan toiseksi päähenkilöksi. Taistelut kasvi-, peruna- ja yrttimaiden kanssa. Voitto. Rauha.

Tiedän nyt haluavamme oppia tuon saman: Miten kasvattaa mahdollisimman suuri osa omasta ruuastaan, oppia elämään Salen ruokatiskin ulottumattomissa. Metsät on täynnä marjoja ja sieniä. Maasta saa ylös ruokaa, kun opettelee kärsivällisesti. Mökkiprojektimme muuttui juuri paljon mielenkiintoisemmaksi.

Osta ja lue Kaarinan upea kirja, jos ajatuksesi vähääkään liippaavat aihealueen läheltä.

Pikku Apuri

Muistatteko hiilijalanjäljen?

Hiilijalanjälki taitaa olla jo ”so 00*s”? WWF kuitenkin listasi muutaman tutun keinon, jolla omaa jälkeä saa pienemmäksi. Ohessa lista omin kokemuksin kommentoituna:

Asuminen

  • Vaihda vihreään tuulisähköön
  • Teetä kotiisi energiakartoitus ja paranna energialuokkaa ainakin yhdellä
  • Asenna kotiisi maalämpöpumppu

Vaihdoimme vihreään tuuli- ja vesisähköön vuonna 2007. Yhtiöksi valikoitui PKS. Energiakartoitusta emme ole v. 2000 rakennettuun kerrostaloomme teettäneet, mutta aiomme ensi kesänä vaihtaa kaikkien ikkunoiden ja parvekkeen oven tiivisteet uusin (suositus kuulemma on kolmen vuoden välein). Lämmityksemme on kaukolämpö, jota ei helpolla vaihdeta.

Liikkuminen

  • Vähennä työmatkapäästöjäsi: Pidä esimerkiksi yksi etätyöpäivä viikossa
  • Vaihda yksi lentoloma junalomaan
  • Korvaa autoilua pyöräilyllä kesäkaudella

Tässä on suurimmat muutoksemme. Työmatkani on 250 metriä tai 0 metriä. Vaimollani se on 0m. Pyrin pitämään viikossa ainakin 2-3 etätyöpäivää.

Lentolomissa otammekin sitten kunnolla ”takkiimme”. Vietämme vuodesta n. 6 vkoa Thaimaan kodissamme, töitä tehden ja lomaillen. Olemme pyrkineet pitkään oloon lyhytlomien sijaan. Tässä silti omatunto kolkuttaa, sillä Euroopan lentojakin tulee yleensä 1-2 vuodessa päälle.

Autoilu on jäänyt 90% pois. Ostin pistokkeesta ladattavan sähköskootterin, jonka lisäksi kävelemme ja pyöräilemme kaikkialle. Autolle tulee kilometrejä enää n. 1000 vuodessa. Sekin vaihtui pieneen ja vähäkulutuksiseen Toyota Aygoon.

Ruoka

  • Korvaa neljäsosa ruoastasi kasvukaudella itse kerätyllä, kalastetulla ja kasvatetulla ruoalla
  • Pienennä ruokajätteen määrää suunnittelemalla ruokaostoksesi
  • Puolita naudanlihan kulutuksesi: Vaihda naudanliha kaksi kertaa viikossa villikalaan tai palkokasveihin

Ruuassa on myös suurimmat muutoksemme. Nautaa emme syö enää lainkaan, vaan ruokavalio on vahvasti kasvis- ja kanapainotteinen – ja lähiruokavetoinen. Jätteet olemme saaneet nollaan, sillä ostamme vain tarpeellisen määrän kerrallaan. Tuota helpottaa se, että talomme alakerrassa on Sale-kauppa.

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä vuonna 2006 aloittamaamme elämäntapamuutokseen. Kaikkea on ja kuluu vähemmän, mutta aikaa löytyy paljon enemmän. Suosittelen lämpimästi.

Pikku Apuri

Elämänmuutos, osa 1: Miksi teimme sen?

Kirjoitan asiasta (taas) siksi, että jollekin tästä voi olla apua. Moni asiaa kysyy ja useampi miettii.
Ylieläminen, ahneus ja Paavo
  • Mm. Degrowth -liikekin ennustaa, että talous ei enää länsimaissa kasva. Liikkeen sivuilla on syistä hyvä listaus.
  • Tavallinen 99%:kin on saanut korruptoituneesta ja ahneesta 1%:sta tarpeekseen, USA:ssa ja muualla.
  • Eurokin näyttää olevan tiensä päässä, kun velaksi eläneet valtiot eivät kykene maksamaan hulluja päiviään (vuosiaan). Se puolestaan vetää Euroopan maat syvään lamaan.
  • Ilmastonmuutoskin on kriittisessä pisteessä. Tuntuu ettei talouskeskeiseen ajatteluun yksi maapallon pelastaminen mahdu.
  • Ja Paavokin on taas tapetilla.

Nuo ovat jättimäisen suuria asioita. Paavonkin paluu kertoo politiikkamme seisovuudesta. Niistä on hyvä tietää, mutta ne ahdistavat päivittäisessä mediarumbassa. Tavallisen ihmisen arki on usein täynnä omiakin haasteita, varsinkin lapsiperheissä.

Elä nyt, älä eläkkeellä

Aika harva on kuolinvuoteellaan katunut sitä, että teki liian vähän töitä.

Isäni jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, ja on katunut vain sitä, ettei tehnyt sitä jo aiemmin. Elämää löytyi enemmän. Useat hänen tuttuvapiiristään eivät päässeet vapaista päivistä nauttimaan, koska heti tuli vakava sairaus – tai jopa lopullinen päätepysäkki.

Ihmisten arvot muuttuvat, vaikkei yritysten muuttuisikaan

Me ja muut hidastajat olemme muuttuneet, koska a) pystyimme siihen ja b) arvomaailmamme on kokenut pysyvän muutoksen.

Itsellä kaikki alkoi siitä, että piti saada työaika takaisin (siksi yrittäjäksi). Sitä seurasi Porkkanamafia ja omatuntotalous, josta kirjoitin joskus silloin. Sitten tuli ilmastonmuutoskeskustelut, Zeitgeist ja hinnalla millä hyvänsä tapahtuvan talouskasvun järjettömyys.

En vaan saa päähäni, miksi meidän pitäisi ostaa uusi kahvinkeitin tai tv, vaikka meillä on jo ihan hyvät sellaiset? Siksikö että ”talouden pyörät pysyisi pyörimässä”? Oletteko hulluja? Viedäänkö vanhat sitten vaan kaatikselle, ja sitä myötä Afrikkaan lasten poltettavaksi? Keksikää parempi järjestelmä!

Pää teki huomaamatta työtään, kunnes rattaat asettuivat pysyvästi toisin. Enää ei ole paluuta.

Ei kaikille

On totta etteivät kaikki voi, eivätkä pysty hidastamaan. Pienipalkkaisen on vaikea ”pienentää elämäänsä tai tahtiaan”. Toisaalta moni tyytyy siihen työhön mihin joskus on ajautunut. Ei edes mieti muuta vaihtoehtoa, tai ei vaan uskalla lähteä, saati yrittää uutta. Suuripalkkaisella on usein suuri talo ja mökki, lapset, vene ja kiiltäviä autoja. Ne pitää maksaa tai Nordeasetä vie.

Paskat housuissa mekin yrityksemme perustimme vuonna 2006. Se pelko ei ole vieläkään kokonaan poissa, vaikkei siihen enää ole juurikaan syytä.

Oma talous kuntoon

Olemme vaimoni kera jo vuosia keskittyneet siihen, että pistämme taloutemme nopeasti kuntoon. Se on nyt tehty. 72% päivittäisestä työstä liikkuu tietotekniikan avulla. Olemme pystyneet hidastamaan elämäämme, kun vaimokin päätti erota pitkän työrupeaman jälkeen ”ruotsalaismyllyistä”. Ja suurin: Olemme molemmat vielä terveitä.

Nyt elämämme on leppoisampaa ja samalla pienituloisempaa. Ns. kulutuskeskeinen elämä jäi jo vuosia sitten taakse.

Emme silti tee vähän töitä. Pyrimme koko ajan siihen, että työmme olisi enemmän sitä mitä haluaa tehdä. Mitä osaa ja rakastaa tehdä.

Jotta edes tähän pisteeseen pääsi, piti elää yli 10 vuotta kurinalaisesti ja tavoitteellisesti. Kaikki voivat tehdä sen. Moni ei tee.

Eikä muutosta tarvitse tehdä kuten me. Sen voi tehdä myös kuten esim. Mikko perheineen – pienimuotoisemmin ja perhekeskeisemmin.

Aina löytyy kriitikoita, harvoin valmentajia

Maailman Apuset ja Wahlroosit syyllistävät meidät hidastajat. He tekevät tai tekivät pitkää päivää vastuullisissa töissä. Heitä patittaa se, etteivät muut tee kuten he. Talous pysähtyy jos ihminen alkaakin hiipiä juoksun sijaan. Lisäksi kiireihmiset vaativat, että maksamme koulutuksemme ja valtiolta saamamme tuen takaisin. He haukkuvat meidät ”laiskoiksi kommunisteiksi”.

Erilaista ei ole koskaan ymmärretty. Pallivahan (!?) koulun viidennellä luokalla, vuonna 1981, luokkakaverini Juha tuli hienossa ”Andy McCoy -henkisessä” röyhelöpaidassa kouluun. Turpaansa sai heti.

Onneksi löytyy myös valmentajia, kuten TEDin opettavaiset videot, taikka Hidasta Elämää -loistosivusto, vain pari mainitakseni. Lisää tarvitaan.

Next

Seuraavassa osassa kerron miten oman muutoksen teimme.

Pikku Apuri