Avainsana-arkisto: etätyö

Elämäntapamuutos, osa 4: osittainen muutto maalle

Jätä viesti

Nyt ollaan maalaisasunnon ostamisen hetkellä. Pelko ja pahat ennustuskyvyt nousevat esiin kun raha pitää kaivaa: Talojen ja mökkien arvo tulee varmasti tipahtamaan! Oma työllisyystilanne on myös pienen hämärän takana yleisen taloustilanteen vuoksi. Miten meidän käy jos nyt sijoitetaan tähän?

Tähän olemme kuitenkin matkanneet jo vuosia:

  1. Ensin vuosia älytön määrä ylitöitä, burn-outit ja tiukka säästökuuri.
  2. Sitten lainojen maksu ja työelämän ruuvin höllentäminen.
  3. Hyppy pois kerskakulutuksesta.
  4. Nyt olisi aika astua seuraavalle portaalle. Vaikka on terve, niin nynnyttää.

Aiomme toistaiseksi pitää turvana nykyisen asuntomme. Ja kyllä puristit, tiedämme kuuluvamme siihen promilleen maailmassa jolla on yltäkylläisyydessäkin mietittävää. Hei, kakkaamme juomaveteen!

Ko. ostokohde on täysin talviasuttava, hyvin varusteltu. Siksi se ei ole halvin mökki. Siksi se epäilyttää. Riittäisikö halvempi, riisutumpi?

Miksi?

Halu muutoksen on nykyelämä kaupungissa. Miettikää, että osa meistä kaupunkilaisista merkkaa foursquareen sen missä käy, jotta saa esim. metsäkäynnistä supermajavamerkinnän!?!?

Kun emme osta enää turhaa tavaraa, käymme kävelyllä, kahvilla ja urheilemme. Kerrostaloasukkaalla ei ole arjessa oikeaa tekemistä. Kaupunki on kuitenkin tehty pääosin kuluttamista varten.

Tekee mieli tehdä jotain konkreettista: kaataa puita lämmitykseen, tehdä heinäseiväsaitaa ja saunoa puusaunassa. Valaa kivigrilli. Opetella ruuan kasvattamista. Juoksuttaa koiraa pihalla. Istua kalliolla ja katsoa auringon laskevan peltojen taa. Kuunnella mitä ei kuule.

Työ?

Jotta osittainenkin elämä maalla onnistuu, olisi hyvä olla työ jota voi tehdä kotoakin käsin. Itsellä se jo on, vaimolla vielä ei. Tosin ydinjuttuhan on pienet menot, ei suuret tulot, eli jos pystyy lainattomuuteen, pystyy myös elämään pienillä tuloilla. Toki kulut nousevat jos omistaa kaksi kiinteistöä eikä vuokraa niitä säännöllisesti. Rahaa pitää saada tietty määrä vain pitääkseen ne.

Toinen vaihtoehto on löytää ja tehdä työtä lähialueella. Näihin perhedymme täysillä, jos uskallamme kohteen ostaa.

Elämä ja mitä saat lisää

Mitä sitten saa lisää? Täysin erilaisen variaation elämiseen. Voi tutustua paremmin itseensä ja oppia millainen elämä miellyttää. Onko maalla asuminen jopa pysyvä vaihtoehto, vai oletko sittenkin kaupunkilainen velttoperse?

Elämä. Se tuli taas mieleen eilen, kun katsoi Jouko Lehtolasta kertovan, todella pysäyttävän 25 minuuttisen dokumentin. Elämä voi pysähtyä koska tahansa. Oletko silloin elänyt täyteläisen, haluamasi elämän? Oletko onnellinen kun valmistaudut lähtemään?

Pikku Apuri

Maalaiselämän suunnittelua

Jätä viesti

Tässä maatalossa oli piha “jo valmiina”.

Kun nyt suunnittelemme ainakin osittaista muuttoa maalle, kaikki omavaraisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat.

Sivusilmällä olen seurannut jo tovin servereistämme huolta pitävän Samin perheen upeaa toimintaa. Jyrkästä nörtti-Linkolalaisesta “käsin tehdyn” hirsitalon rakentajaksi ja isäksi. Siinä sivussa ratkoo kaikki Viidakkorummun heavy-it -ongelmat tarvittaessa vaikka kännykästään. Kaveri tosissaan pitää jinjanginsa tasapainossa.

Tai Dodon porukkaa, joista muutamaan pääsin tutustumaan jo Porkkanamafian aktiiviaikana. Mm. lukuisia kaupunkiviljelmiä synnyttänyt jengi rikkoo hienosti yhteiskunnan valmiiksi määräämiä rajoja eri tavoin.

CSA-viljely

Nyt kun etsimme talviasuttavaa mökkiä omine kasvi- ja perunamaineen, törmäsin myös CSA-viljelijöihin (Community supported agriculture). Lähin sellainen löytyy Livonsaaresta.

Voimme itse muodostaa viljelmiä, joista sitten vuosimaksua vastaan saa satoa. Livonsaaressa maksut ovat 150€ tai 300€ vuodessa. Summalla saat sitten satoa viikottain kun on satoaika.

Meillä kuitenkin on halu viljellä itse omaa maata.

Muu ruoka?

Ajeltuamme pari päivää Vehmaan kunnan alueella, törmäsimme muutamaan suoramyyvään luomumaatilaan ja liikkuvaan drive-in -luomulihamyyjään.

Kasvit, marjat ja juurekset omasta maasta, muu luomuna edellä mainituista, tai sitten ihan isosta marketista, joissa luomutarjonta lisääntyy koko ajan, koska yhä useammat asiakkaat sitä vaativat.

Puulämmitys

Ehdoton edellytys “torpallemme” on mahdollisuus puulämmitykseen. Upeaa olisi, jos tontille kuuluisi myös sen verran metsää, että puut saisi sieltä. Käytännössä varaava takka olisi hyvä pikkutorppaan, mutta kakluunilla ja vanhalla Porin Matillakin pärjää. Kunhan on joitakin uuneja. Sähkö varalle ja muutenkin on pakollinen.

Laajaa kaistaa suppealla valikoimalla

Esim. Vehmaalla ei liiemmin kilpailua ole. DNA rules, vanhana kunnallispuhelinyhtiönä. 8Mt:n laajakaista maksaa kympin enemmän (44€) kuin Turussa 24Mt:a (34€). Sillä siis on pärjättävä, jos Vehmaan alueelle siirtyy.

Liikkuminen kallistuu, etätyötä siis lisää

Moni maalla asuva taipuu kahden henkilöauton ostoon. Yhdellä on pärjättävä, sillä auto on kallis vaikka olisi millainen (vakuutukset, polttoaine, muut). Se tarkoittaa etätyön lisäämistä.

90% palavereista on turhia, mutta jollet näytä välillä naamaasi, se unohdetaan. Niissä on siis pakko käydä.

Second thoughts?

Tästä se taas lähtee – muutos. Ensimmäisenä törmättiin suunnattomaan paskanhajuun, jota Alien III -elokuvan kaivosrekkojen näköiset supershuuttajat truuttaavat juuri nyt pellot täyteen.

Jutut myös “liian tuttavallisista kyläläisistä” saavat painamaan jarrua. On kuitenkin tottunut lähes täyteen anonyymiteettiin kerrostalossa Turussa. Omassa sentään ihmiset puhuvat, monissa eivät tee sitäkään vähää.

Pikku Apuri

Crowdsourcing – globaalia työntekoa kalsareissa

Jätä viesti

Pilvipalveluista puhutaan. Enemmän pitäisi puhua uudenlaisesta työn tekemisestä. Yhä useampi hoitaa työrutiininsa tietokoneen kautta ja on siten vapaa toimistokoppivankeudesta jos haluaa.

Crowdsourcing eli joukkoistaminen/ yleisöosallisuus/ joukkoetätyö kasvaa koko ajan. Ihmiset ympäri maailmaa avaavat tuotantolinjoja ja projektitehtäviä, joita kuka tahansa kykenevä voi tehdä vaikka kalsarit päässään mökiltään.

Tunnettuja “pilvityöpaikkoja” ovat mm. CloudFactory, Amazonin Mechanical Turk, Fold.it. Noissa palveluissa voit jo nyt tehdä, tai antaa työtä kymmenille tuhansille ihmisille!

On suoranainen ihme, ettei kukaan valtion tahokaan ole vielä tähän herännyt – saati media. Viiden vuoden kuluttua työvoimastamme merkittävä osa voi jo tehdä työnsä globaaliin virtuaaliseen työyhteisöön. Esim. ammattiliittojen soisi heräävän ja tutkivan tätä työtapaa.

Oman palvelumme, Osulan, jatkokehitystyön yksi tapa voi olla sen avaaminen globaaliin pilvityöpaikkaan.

Joukko ihmisiä voisi esim. käännättää Osulan eri kielille, ja siitä hyvästä maksamme heille palkan. Ajatuksissani on jo ollut Osulan kääntäminen toiselle kotimaalleni, thaiksi. Siellä on kuitenkin rapiat 60 miljoonaa ihmistä ja teknologia vielä muutaman vuoden meitä perässä (ei tosin enää kauaa).

Ja monia muitakin voi teettää ja tehdä. Fold.it:n tieteen edistämisprojektitkin voisivat olla mielenkiintoisia. Ihan vapaa-ajan harrastuksenakin?

Ensin siirryttiin työpaikalta kotiin töitä tekemään (etätyö). Nyt kodista voidaan kulkea mihin vain töihin tai sitä jakamaan – verkon yli (joukkoetätyö).

Pikku Apuri

Mainosalan kekkereissä

Jätä viesti

Kiitos vaan kaikille Mainostorstain koostajille ja tekijöille. Oli luentoja ja iltaohjelmaa (lue istumista ja ryyppäämistä). Kuittilaskenta antoi lopputulokseksi 128,40€:n arvosta jaettua iloisuutta.

Iltakekkereissä Bar Brysselissä oli mukavasti Turun alueen alan väkeä. Jutut ja naamat olivat muuten aivan samat kuin v. 2005 tai 2009, mutta yhdellä muutoksella:

64% muissa toimistoissa työskentelevistä kyseli perusjuttuja: “Mitäs teille ja mitä ootte tehneet? -linjalta, mutta 36% tekijöistä kyseli Thaimaasta sekä ennen kaikkea miten olet työtä tehnyt sieltä kaukaa?

Eli empiirisen ja lievästi humaltuneen tutkimustulokseni mukaan yhä useampi mainosmaakareista (ja siis nimenomaan tekijöistä, ei johdosta), näpyttää konettaan jalka vahvemmin kaasupolkimella. Vaihtoehto, jossa työtä tosiaan voisi tehdä missä vain, kunhan se tulee etänä tehdyksi, kiinnostaa.

Pitäisikö siis “laajentaa” omaa pikkuyritystään “reissaajien ammattiringiksi”, jossa tekijät ovat missä ovat, ja palaverit hoidetaan Skypen ja muiden videopalveluiden kautta? Oma näkemykseni on se, että yritysten johto ei ole valmis tilaamaan palvelua “liian vapailta” tekijöiltä. Edelleen vaaditaan istumisvalmius samaan pöytään. Etäpöytä ei riitä.

Silti: Jos katson joka-aamuisen työmatkani 256 harmaan eri sävyä, ajatus tuntuu aina vain paremmalta. Ihminen ei kuki, ellei saa auringon kiloa.

Pikku Apuri