Avainsana-arkisto: hyvä elämä

Toisessa kotimaassa III (elämää täällä)

Julkaisen nyt kuvapainotteisen katsauksen vain tästä viikonlopusta. Paljon tuli tehtyä ja taas uusiakin kavereita tavattua. Huomenna otamme Pian kanssa lomaa töistä ja arkiaskareista siirtymällä pariksi päiväksi Amari -hotellin hoivaan.

Marko & Pom antoivat meille aiemmin hierontalahjat ko. paikkaan, ja päätimme hyvän tarjouksen saatuamme ottaa saman tien parin päivän lepoloman hierontojen seuraksi. Kiitos Art & Pom!

Pian hyvä ja rakas kaveri kirjoitti juuri, että arvokas elämä koostuu hienoista pienistä hetkistä, ei mistään jättipamauksista. Niin oikeassa on.

IMG_1911

Pian elämän ensimmäiset golflyönnit. Opettajana ”The great Art”, joka järkkäsi meille sen Amari-keikankin (on töissä siellä).

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Marko ja minä pallojen kimpussa. Onnistui se vanhalta harrastajalta jotenkuten vieläkin.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

Eilen I Rice-ravintolan uutta osiota rakentamassa. Ensin pantiin reunustan hiekat ja kivet paikalleen.

IMG_1928

Sitten bambuaita paikalleen. Naapurikin tykkäsi, kun toiseltakin puolelta näyttää tyylikkäältä.

Illalla toimii ihan kympillä.

Illalla toimii ihan kympillä.

"Täh! Ai mää vai?"Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

”Täh! Ai mää vai?”
Kissat asustelevat I Ricen portaiden alla, jossa saavat olla turvassa kulkukoirien kiusaamisesta.

Parhaat kaverit täällä "yhes koos", miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Parhaat kaverit täällä ”yhes koos”, miinus Pom, joka tod. näk. tekee meille jotain hyvää snäksiä keittiössään ;). Good times! (Anthony, Dennis, Marko, Allison ja miehensä sekä toinen Allison).

Pikku Apuri

 

 

 

 

 

Elämäntapamuutos, osa 4: osittainen muutto maalle

Nyt ollaan maalaisasunnon ostamisen hetkellä. Pelko ja pahat ennustuskyvyt nousevat esiin kun raha pitää kaivaa: Talojen ja mökkien arvo tulee varmasti tipahtamaan! Oma työllisyystilanne on myös pienen hämärän takana yleisen taloustilanteen vuoksi. Miten meidän käy jos nyt sijoitetaan tähän?

Tähän olemme kuitenkin matkanneet jo vuosia:

  1. Ensin vuosia älytön määrä ylitöitä, burn-outit ja tiukka säästökuuri.
  2. Sitten lainojen maksu ja työelämän ruuvin höllentäminen.
  3. Hyppy pois kerskakulutuksesta.
  4. Nyt olisi aika astua seuraavalle portaalle. Vaikka on terve, niin nynnyttää.

Aiomme toistaiseksi pitää turvana nykyisen asuntomme. Ja kyllä puristit, tiedämme kuuluvamme siihen promilleen maailmassa jolla on yltäkylläisyydessäkin mietittävää. Hei, kakkaamme juomaveteen!

Ko. ostokohde on täysin talviasuttava, hyvin varusteltu. Siksi se ei ole halvin mökki. Siksi se epäilyttää. Riittäisikö halvempi, riisutumpi?

Miksi?

Halu muutoksen on nykyelämä kaupungissa. Miettikää, että osa meistä kaupunkilaisista merkkaa foursquareen sen missä käy, jotta saa esim. metsäkäynnistä supermajavamerkinnän!?!?

Kun emme osta enää turhaa tavaraa, käymme kävelyllä, kahvilla ja urheilemme. Kerrostaloasukkaalla ei ole arjessa oikeaa tekemistä. Kaupunki on kuitenkin tehty pääosin kuluttamista varten.

Tekee mieli tehdä jotain konkreettista: kaataa puita lämmitykseen, tehdä heinäseiväsaitaa ja saunoa puusaunassa. Valaa kivigrilli. Opetella ruuan kasvattamista. Juoksuttaa koiraa pihalla. Istua kalliolla ja katsoa auringon laskevan peltojen taa. Kuunnella mitä ei kuule.

Työ?

Jotta osittainenkin elämä maalla onnistuu, olisi hyvä olla työ jota voi tehdä kotoakin käsin. Itsellä se jo on, vaimolla vielä ei. Tosin ydinjuttuhan on pienet menot, ei suuret tulot, eli jos pystyy lainattomuuteen, pystyy myös elämään pienillä tuloilla. Toki kulut nousevat jos omistaa kaksi kiinteistöä eikä vuokraa niitä säännöllisesti. Rahaa pitää saada tietty määrä vain pitääkseen ne.

Toinen vaihtoehto on löytää ja tehdä työtä lähialueella. Näihin perhedymme täysillä, jos uskallamme kohteen ostaa.

Elämä ja mitä saat lisää

Mitä sitten saa lisää? Täysin erilaisen variaation elämiseen. Voi tutustua paremmin itseensä ja oppia millainen elämä miellyttää. Onko maalla asuminen jopa pysyvä vaihtoehto, vai oletko sittenkin kaupunkilainen velttoperse?

Elämä. Se tuli taas mieleen eilen, kun katsoi Jouko Lehtolasta kertovan, todella pysäyttävän 25 minuuttisen dokumentin. Elämä voi pysähtyä koska tahansa. Oletko silloin elänyt täyteläisen, haluamasi elämän? Oletko onnellinen kun valmistaudut lähtemään?

Pikku Apuri

Elämä ei ole työtä, työtä on löytää elämä

Kesälomalla tuli tavattua muutamia kollegoitakin mainos-/it-alalta. Ensimmäinen kysymys heiltä oli: ”Mitäs töissä, mitä juuri nyt puuhaatte?”. Vastasin olevani nyt lomalla.

Yli kuuden vuoden ajan olemme Viidakkorumpuna toimineet. Pikku Apurina olen ollut jo kolmisen vuotta.

Kaiken sen ajan olemme reagoineet hyvin nopeasti alan kysyntään ja sopeutuneet henkilöstövaihdoksiin sekä omistajuusmuutoksiin. Pienyrittäjän on pakko. Olen saanut kuulla muutamalta palkkatyöläiseltä olevani tuuliviiri sen takia. Lauseen paino sanalla palkkatyöläinen.

Itsellä on järjen päähän tultua ollut selvää, että tavoite on elää mahdollisimman hyvä elämä. Elämä, jossa työ, perhe, kaverit, harrastukset ja vapaus ovat tasapainossa. Mikään ei saa valtaa toisesta. Edellisessä kirjoituksessani esiintynyt Lennon-lainaus kiteyttää tavoitteen: “When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down ‘happy’. They told me I didn’t understand the assignment, and I told them they didn’t understand life.”

Marginaalivähemmistössä

Läheisimpien kavereiden kanssa huomasimme jo armeijassa, että kuulumme marginaalivähemmistöön. Tuntui kuin olisi ollut nelikymppinen teinibileissä.

Nykyään olen huomannut ilokseni, että yhä useampi vanha työkaveri siirtyy tälle polulle, josta tuleekin mieleen suositun suomalaisiskelmän sanoituspähkinä: ”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, jos sä rakkaani seisot mun vieressäin”. Toinen kulkee, toinen seisoo, mutta matkaa tehdään rinnakkain?

Niin … tutut yrityksien johtohenkilöt ovat vaihtaneet rennompaan asemaan. Mitä järkeä on taistella yhä suuremmasta vastuusta, kun vastineeksi saa vain lisää jo ennestään ylivalunutta työtä? Osa haluaa silti kalifiksi kalifin paikalle. Onnea heille!

Rennompi työ antaa vapauden muuhun. Lapsien kanssa on kiva olla kun he vielä ovat pieniä. Puolisoakin on mukava rakastaa pelkän tervehtimisen sijaan.

Vapaus

Vapaus toki maksaa. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, mutta silti sitä jää säästöön Euron kaatumista varten. Asunto on pienempi ja auto vanhempi.

Kateutta saa niskaansa. Ei se kivaa ole lukea vapaudesta, kun itse odottelee kellokortin täyttymistä kahdeksaan tuntiin? Tässä kohtaa yleensä sanon, että kaikilla on mahdollisuus muuttaa elämäänsä. Vain rohkeus ratkaisee. Tolkienin Hobitissa Bilbon päätelmä asiasta oli suurin piirtein: ”Ensimmäinen askel kotiovelta on ratkaiseva. Koskaan ei tiedä mihin tie sen jälkeen vie”. Yrittäjä on nimensä mukainen.

Ei yrittäjyys kaikille sovi. Turvallinen palkka on monelle numero 1. Tänään se tosin ei pitkää turvaa lupaa.

Oikeanlainen elämä itselle

Olen tarkoituksella kirjoittanut vuosia auki omaa tietäni. Muutamalta olen kuullutkin kirjoituksieni olleen ratkaiseva tuki omaan hyppyyn pois palkkatyöstä. Hyvä! Avuksi tekstit tehtiin.

On myös hauskaa lukea kuuden vuoden takaisia kirjoituksia, kun uuden yrittäjän pelko puski läpi joka kappaleesta.

Yrityksen näkymät ja taloustilanne aiheuttavat kyllä edelleen öisiä huolia, mutta nyt niitä vastaan osaa jo taistella. Auttaa kun on hyvä vaimo, ja kavereita joille puhua. Vain huolien jakaminen auttaa.

Huolet ovat silti vähemmistönä. Nytkin on kytkin kohti Saaristomerta. Vain yrittäjällä on vapaus veneillä torstaina kun aurinko paistaa. Kun vaan astuu sen ensimmäisen askeleen.

Seuraavaksi odottelen taas suurta askelta tuntemattomaan, jos Tekes sen suo. Myös reissu Thaimaaseen taas odottelee. Siellä olisi nyt tarkoitus edistää omaa kirjaa, jonka kirjoittamisessa on revennyt liian suuri tauko.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Elänkö oikein, ollen ja tehden mitä rakastan?

En sen enempää puutu Steve Jobsiin, mutta kerron mitä mieleeni tuli, kun kuulin hänen hävinneen seitsemän vuoden taistelun haimasyövälle.

Steve oli 49-vuotias saadessaan diagnoosin. Raha hänelle ei ollut hoidoissa este, vaan parhaalla hoidolla sai seitsemän, toivottavasti hyvää vuotta perheen (ja toisen perheen, Applen) parissa.

Olen 41+ -vuotias. Steven haimasyöpään on 7,7 vuotta. Elänkö itse kuten haluaisin? Pitäisikö vaan kirmata rannalla? Olla tekemättä työtä ja reppureissata katselemassa maailman ihmeitä?

Ei ja kyllä. Ihmisellä pitää olla tahto tehdä asioita, viedä kapulaa eteenpäin, edes itselleen. Parhailla meistä on ammatti ja koti jota rakastaa, ja jotka rakastavat takaisin. Jos elämä on ihanteellista, se joustaa niin, että voi myös katsoa ihmeitä, takapihallaan ja kaukana kotoa.

Median mukaan maailma on murtumispisteessä, ellei jo katki. Eikä ole.

Pikku Apuri

 

 

 

Y-risteykset

Olen tulossa taas yhteen työelämäni y-risteyksistä.

Vuonna 1998 päätin hypätä myymäläpäälliköstä copywriteriksi. Siitä ajauduin pikkuhiljaa vetämään suuriakin projekteja markkinointi- ja mainosmaailmoissa.

Vuonna 2006 aloitimme yrittäjinä Viidakkorummussa. Siellä olemme 5+ vuotta tehneet mainostoimistojen digihommia, yhteensä useita satoja verkkosivuja, -kampanjoita, presentaatioita ja multimediaa.

Nyt vuoden 2011 kääntyessä iltaan edessä on taas risteys: Lähteäkö aktiivisesti hakemaan Viidakkorummulle uusia suoria asiakkuuksia, siirtyäkö 100% Pikku Apurin ja sen tulevien tuotteiden (mm. Osula) taakse, kirjoittaako kirja pienyrittäjän kokemuksista, tehdä jotain ihan uutta, vai vähän kaikkea noita?

Edellisen postaukseni johdosta raha on, jos mahdollista, vielä mitättömämpi syy jatkosuunnitelmissani. Pienemmätkin tulot riittävät.

Kirja kiinnostaisi, mutta kokemusperäisen sellaisen kirjoittaminen johtaa väkisinkin 200+ ”Facebook-kaverin” poistumiseen ja ammatilliseen itsemurhaan, mikäli siitä haluaa tehdä  sellaisen, josta olisi aloittavalle yrittäjälle apua.

Hub Turun ydinporukkaan liityin jo. Se on mielenkiintoinen hanke, ja innoissani odotan mitä se tuo tullessaan. Hubin ajatuksesta voit lukea mm. täältä, Tampereen Hubisivuilta.

Osula on toki nyt ykkönen. Se nousee Beta-testaukseen syyskuun loppupuolella. Silloin alkaa jo kaikki markkinointi sekä pienyrittäjien vakuuttaminen. Jahka saisimme sinne muutamia satoja pienyrittäjiä, voimme aloittaa mainonnan tilaajien houkuttelun.

Viidakkorumpu on aina ollut digituotantolaitos. Nyt koen, että on paljon enemmänkin annettavaa lähes 13 ammattivuoden johdosta. Edelleen suurimman osan digitöistä voi suunnitella ja ideoida paremminkin. Ja usein asiakkaalle voisi sanoa myös ei, älä haaskaa rahojasi nyt siihen. Keskity mielummin tähän.

Pikku Apuri on pienyrittäjän ja Turun Yrittäjien apu. Kehitän heille tuotteita, koska tunnen pienyrittäjyyden jo kaukaa, mm. isäni kultasepänliikkeen kautta. Vieläkin olen mukana ko. liikkeen markkinoinnissa, vaikka isäni jäi jo melkein kaksi vuotta sitten siitä eläkkeelle.

Ehkä kuitenkin teen vähän tuota kaikkea? Yleensä tie kertoo mihin menet. Ei sitä tarvitse risteyksessä vielä päättää, eihän?

Pikku Apuri