Avainsana-arkisto: kestävä kehitys

Yritysten arvot ovat arvokkaita sanoja, joista harva välittää

arvotKatsokaapa yritysten arvoja. Monella vilkkuvat: Vastuullisuus, kestävä kehitys, läpinäkyvyys, inhimillisyys, rehellisyys. Aika harva julistaa olevansa armoton kusipää, joka juoksee vain myyntivoittojen perässä, työntekijöistään välittämättä.

Mutta mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat yritysten arvoina?

  • Rehellisyys on sitä, että ei valehtele, vaan kertoo suoraan mikä, mitä ja millainen on.
  • Läpinäkyyys sitä, että näyttää rehellisesti miten prosessit, ajatukset, raha ja muut tärkeät asiat yrityksessä kulkevat.
  • Vastuullisuus esimerkiksi sitä, että pulassa olevaa harjoittelijaa tai vakituista työntekijää autetaan, vaikkei se kannattaisi taloudellisesti. Tai sitä, että kantaa vastuunsa esim. ympäristöstä tai tulevaisuudesta, vaikkei se sinä hetkenä rahallisesti olisikaan järkevintä.
  • Kestävä kehitys taas sitä, että esim. päivittäistä tuotantoa tehdään luontoa ja tulevia sukupolvia rasittamatta, niitä vaalien.
  • Inhimillisyys antaa keskustelulle, ymmärrykselle ja epäonnistumiselle tilaa.

Olisiko siis niin, että:

Jos yritykset noudattaisivat oikeasti arvojaan, niiden ei tarvitsisi erikseen markkinoida tai mainostaa juuri lainkaan, kertoisivat vaan säännöllisesti eri kanavia pitkin että mitä kuuluu.

Eli käytännössä. Oletetaan yrityksen Von Reitegers Oy tekevän makkaraa. Se voisi kirjoittaa maanantai-aamun kuulumisensa näin, kuvin tai videoin tietysti höystettynä.

Tuotantovastaavamme Pekka kärsi hirveästä maanantaikohmelosta, mutta juuri vointinsa takia tajusi, että trendi käy takaisin kohti ”kunnon jauhomakkaraa”.

Siitä sitten teimme (oikeastaan vahingossa) helvetin isoon makkarakoneeseemme seos-suhteen muutoksen: 77% liha on out ja 11% lihaa on in. Enter.

Jahka nuo käyttämämme helsingin mainosjantterit saavat uusitun pakkauksen aikaan (briiffasimme muuten, että läpinäkyvään muovipussiin vaan!), saatte meiltä taas sitä kunnon ”paskamakkaraa” eurolla paketti! Lihahan syödään erikseen lihana.

Terveisin, Von Reitegersin väki – jokilaivalla jo juhlien

Pikku Apuri

Jälkimaterialistinen, ”reiskakulutuksen” aika

On ollut tovin jo tyhjä olo. Ikään kuin elämällä ei ole enää maalia, tarkoitusta. Emme ole yksin. Tälläkin viikolla olen toiminut korvana muutamalle kollegalle, jotka kokevat ensi kertaa tuon tyhjyyden.

Kerskakulutus on loppumassa. Reiskakulutus on (oma termini) ottanut sen paikan. Reiskakulutus on sitä, jossa ostetaan vain tarpeeseen, ja sekin vähä kestävän kehityksen tuotteita, lähi- ja luomuruokaa, jne.

Markkinoinnissa on keksitty pitkittää omaa liiketoimintaa sillä, että paasataan interaktiivisuudesta. Kuluttaja pitää ottaa mukaan tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Ihmisiä pitää osallistaa! Nyt näyttää siltä, että tuokin on ihan höpöhöpöä – se on markkinoijien oma pelastusrengas, josta alkaa ilma tyhjetä.

Tyhjän olon syy

Ns. ”laiva ulapalla ilman ankkuria” -fiilis johtuu siitä, ettei tiedä mitä varten tekee enää rahaa? Kun ei osta turhaa, eikä säästä isompaan asuntoon, raha kertyy tileille.

Yksi vaihtoehto on työn määrän vähentäminen = vähempi käteen jäävä raha. Sekin on outoa. Jos lukee kirjaa klo 12.45 tiistaina, kun muut ovat töissä, luterilainen omatunto ei jätä rauhaan: ”luuseri, sulta loppuu kohta kaikki työ”, ”mahdatko enää mitään osatakaan?”.

Lontoon School of Economicsin vanhempi tutkija, Mika Aaltonen osuu uudessa kirjassaan maaliin, ja kiteyttää nuo alussa kertomani tyhjät tunteet.

”Länsimainen materialistinen unelma on jo täyttynyt, mutta meillä ei ole uutta unelmaa, millä järjestää elämämme. Nyt meillä olisi tilaa uudelle renessanssille.”

”Länsimainen kulutuskäyttäytyminen etsii jatkumoa materialistiselle kuluttamiselle. Nyt ohjaudumme emotionaaliseen kuluttamiseen. Tulevaisuuden markkinat saattavat löytyä vaikkapa romantiikasta ja hoiva-alalta.

– Tilaa on uusille asioille, sillä ylhäältä alas tuleva hallinnointi hellittää ja ihmiset pystyvät aiempaa paremmin organisoimaan elämäänsä. Toinen näkemys on, että me luomme vihreämmän ja kestävämmän tavan elää”, Aaltonen esittää.

Tuntuu korvaan kovin järkevältä. Juuri tuolta minusta tuntuu. Ostin heti tuon Mr. and Mrs. Future -opuksen.

Nyt se mitä tunnen, pitää osata kääntää elannoksi. Pitää uskoa ihmisten järkeistymiseen ja luoda jotain tarpeellista niillä keinoin mitä osaa. Hmmm…pitäisikö Osulaa alkaa viemään entistä vihreämpään suuntaan? Se oli alkuperäisen ideani pääpointti jo v. 2007.

Pikku Apuri