Avainsana-arkisto: kiitos

Kiitos – unohtunut sana

Asiakas lähetti sähköpostia, tai itse asiassa kaksi, kun olin ideoinut hänelle palvelukokonaisuuden markkinointia.

Lähetin ihan vaan ensimmäisen draftin, pelastaakseni perseeni siitä, että olen edes siellä päin missä pitää, sillä ko. asiakas on nähnyt maailman huippujen töitä ja tehnyt niitä heidän kanssaan.

Sähköposti tulvi ylistyssanoja. Olin osunut oikeaan, ja siitä on nyt paitsi innostavaa, myös oikeasti kivaa jatkaa. Asiakas hyötyy omasta kiitoksestaan.

Kuukausi sitten uusi mainostoimistokumppanimme kiitti myöskin tehtyämme heille ensimmäisen yhteisen projektin. Silloin hätkähdimme Ranin kanssa pitkästä unesta. Nimittäin sitä ennen en edes muista muuta kuin perusjupinaa ja naputusta, joka kaiken lisäksi on lähes aina aiheetonta.

Sähköposti on vaarallinen media, koska osa ei osaa kirjoittaa ja ainakaan niin, ettei sitä ymmärrettäisi väärin. Se on vaikeaa, itsellekin. Ihan peruspyyntö esim. sivuston tietyn toiminnallisuuden muuttamisesta saadaan kuulostamaan paljon suuremmalta kuin 1. maailman turhalta ongelmalta. Rivien välissä on syytös: olette toheloineet alunperinkin.

Onneksi sähköpostin käyttö on vähenemässä ja puhelinkeskustelut taas lisääntyvät. Opimme.

Kiitos on tehokkain sana ja keino saada itsekin enemmän kuin tilasi.

Pikku Apuri

 

 

Miksei Suomessa kiitetä juuri mistään?

Verkkokeskustelut ja sosiaalisen median sovellukset täyttyvät haukuista. Olen itsekin monasti kirjoittanut huonosta palvelusta blogiini tai Facebookiin. Tosin olen tehnyt sen vasta silloin, kun palvelu on ollut täysin kelvotonta. Kirjoitusteni tarkoitus on ollut ”varoittaa” muita vastaavaan sotkeutumasta, ei nostaa porukkaa barrikadeille.

Se mistä en usein julkisesti kirjoita, on antamani kehut. Annan aina erikoishyvää palvelua saadessani suoran kiitoksen ko. yritykselle. Siitä jos jostakin tulee hyvä mieli kaikille.

Olen myös joskus virheen tehdessäni tai epäonnistuttua työssäni lähettänyt asiakkaalle anteeksipyynnön kukkien kera. Kokemukseni mukaan se jos joku kannattaa.

Missä ovat kiitokset päivittäisistä töistä?

Joskus vielä 2000-luvun alussa, kun saimme valmiiksi suuremman verkkosivuston, tai kampanjan, sitä juhlistettiin asiakkaan kanssa, tai edes omalla porukalla. Nyt moista ei tehdä koskaan. Valmis työ kuitataan tehdyksi hiljaisuudella. ”On to the next one…”.

Kokemukseni on, ettei 2010-luvun (tieto)työläinen saa enää työstään kiitosta. Hän saa vain palkan. Vedotaan kiireeseen ja ties mihin. Tekosyitä kaikki.

Tämä ihmettää suuresti. Mieti millaisen työpanoksen saisit jengiltäsi, kun muistat sanoa vaikka pelkän peruskiitoksenkin: ”Teitte muuten vähän helvetin hienoa työtä tässä projektissa!”. Isommat työt vaatisivat ehdottomasti pienimuotoisen juhlahetken.

Työn pitää aina alkaa ja päättyä. Harjakaisten idea on pumpata tekijöiden henkinen ja fyysinen hartiapankki takaisin täyteen. Ei se PacMankään loputtomasti jaksa juosta karkuun haamuja. Välillä pitää saada popsia myös herkkua.

Pikku Apuri