Avainsana-arkisto: kohdennettu mainonta

Oletko ystävä, tuttu vai työkaveri?

Työkaveri Kaisa (lokeroiminenhan on helppoa!) heitti aamukahvipöydässä hyvän pointin: Ihmisten portaittaisen lokeroimisen. Mikä olet? Ystävä, tuttu, työkaveri, jne.?

Sosiaalisen median palvelut haluavat tunkea sinut mahdollisimman tiukkaan laatikkoon. Ne saavat rahansa mainostajilta, jotka puolestaan haluavat mainostaa mahdollisimman kohdennetuille ryhmille. Ihmisten osuva laatikoiminen vaan kun ei ole mahdollista.

Laatikoiminen on toki ihmiselle luontaista. Aivomme laatikoivat kaikki asiat siksi, että ne säästävät voimiaan. Elokuvat, musiikki, kirjat, ruoka, vaatteet – kaikki pitää pistää tiukkoihin bokseihin. Mutta ihmiset?

Ihminen on pääasiassa mies tai nainen (tai jotain siltä väliltä). Lisäksi hän on todennäköisesti jonkun ikäinen. Hän myös on usein jonkun maalainen, tosin monet ovat jo ”monimaalaisia tai mannermaisia”. Hän voi asua (pääosin) kaupungissa tai maalla. Hän voi myös olla yksin, kaksin, neljin tai jotain muuta? Aktiivinen sinkkuhan voi olla 1,4 yksikön talous? Sulkeutunut erakko taas 0,7?

Olen nyt räplännyt Google+ -palvelua muutaman kuukauden – lähes yksin. Yksin siksi, että en osaa heitellä ihmisiä laatikoihin. Meillä vaimoni kanssa on läheisiä ihmisiä – ystäviä. Niitä on alle 10. Sitten on tuttuja, jotka ovat ei-vielä-ystäviä, perustuttuja, tutuntuttuja ja työkavereita. Sitten on verisukulaisia. Mutkikkaaksi menee se, että suuri osa ihmisistä kuuluu moneen eri ryhmään.

Äh. Miksi edes mietin tällaista, sillä teen tässä ilmaista aivotyötä vaan, God forbid, esim. S-ryhmälle!

Pikku Apuri

 

Mainonnan pitää laihtua, jotta se mahtuu uusista ovista

Mainonnalle tekisi hyvää ketokarppauskausi ja siten uusi elämä. Jos mainonta olisi ihminen, se olisi pienen ryhävalaan kokoinen keski-ikäinen mies.

Copywriterit, ad:t ja muut mainonnan suunnittelijat luovat työkseen taikapölyä. He kehittävät hokemia, kaksimielisiä heittoja, ja ennen kaikkea kuorruttavat asian sellaiseksi, että ihminen haluaa mainoksen kohteen vaikkei sitä tarvitsisikaan. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa olemme tosin jo lähellä pistettä, jossa moni meistä ei tarvitse enää mitään. Pois pitäisi antaa. Mutta järjellä ja mainonnallahan on harvoin yhteyttä.

Tähän asti mainontaa on tehty taikapölyn lisäksi rahalla, eli ostamalla mahdollisimman paljon media-aikaa perinteisistä kanavista (TV, Radio, Lehdet), ja tykittämällä salakavala myyntipallo stressikoomassa löllyvän ihmispolon otsaan.

Uudet kanavat muuttavat läskiä hitaasti lihaksi

Uudet mediakanavat ovat tuoneet yhtälöön – lisää kanavia. Itse mainonta muuttuu läskistä sutjakkaammaksi hyvin hitaasti. Takana on niin paljon rahaa ja toimijoita, ettei perinteiden valtaa heti keikuteta. Sekään ei tunnu hidastavan esim. tv-mainontaa, että moni katsoo ohjelmansa nauhoitettuna, mainokset skipaten tai pikakelaten. Tai lataa kaiken katsomansa netistä ilman mainoksia.

Google tosin onnistui AdWords-palvelussaan tekemään ainakin itselleen miljardeja, koska ”kaikki menivät nettiin Googlen kautta”. Ne mainoksethan ovat muutaman kymmenen merkin mittaisia tekstimainoksia. Läskit mainokset eivät pääse edes ovesta. Nyt niidenkin voima alkaa hiipua, koska suuret toimijat ovat tykeillään vallanneet kärkipaikat.

Mitä jatkossa?

Uskon, että infopitoinen, kohdennettu, lokaali- sekä suosittelumainonta toimivat jatkossa parhaiten. Emoyhtiömme bloginkin ylivoimaisesti suurin lukijamäärä on tullut Amazon Kindle -laitteen testikirjoituksesta. Ja varmasti osa osti laitteen.

Twitter on oiva suosittelukanava Facebookin ohella. Lisäksi molemmat toimivat hyvin kavereiden välillä, ilman välikäsiä. Enpä minäkään olisi syönyt tänään loistavaa Jazzbrunssia ilman kollega Pauliinan Facebook-vinkkiä. Toki uusissa kanavissakin isot tykittävät isolla rahalla viestejään.

Tulevan Osula -palvelumme mainonta on pakosta sutjakkaan infopitoista, kohdennettua ja lokaalia, koska emme anna muulle mahdollisuutta.

Itse haluaisin sen kautta saada pienten erikoisliikkeiden mainontaa, joista muuten en tietäisi mitään. Portsan kivijalassa toimivalla ekopuodilla, tai Manilla tehtaan sisäpihalla olevalla designliikkeellä ei ole rahaa tykittää rahalla taikaansa. Niiden pitää luottaa suositteluun, omiin hoksottimiinsa ja hyvään laatuun. Osulan avulla sellaiset toimijat saavat toivottavasti ainakin yhden toimivan väylän asiakkaisiinsa, ja siten kykenevät toimimaan jatkossakin.

Muuten. Hyvä esimerkki selkeästä, infopitoisesta ja lokaalista mainoksesta on viime aikoina turkulaisten taksien takaikkunoista näkynyt Leipomo Rostenin mainos. Onnea asiakkaalle ja mainoksen suunnittelijalle siitä!

 

 

Yrittäjäjärjestöiltä start-upeille tukea?

Nyt juuri koodataan monessa pienessä kämpässä uusia keinoja. Autoja myydään ja vanhemmilta lainataan. Tekijät eivät kysele, vaan koittavat suoraan maailmalle omilla sovelluksillaan ja palveluillaan. Niistä parhaimmat seuloutuvat mainonnankin uusiksi keinoiksi.

Iso ongelma mahdollisen menestyksen tiellä on kotimaisten rahoituskeinojen jämähtäminen jonnekin Tekes-setien ja ahnaiden onnenonkijoiden (mistä helvetistä joku keksikin businessenkeli -termin??) väliin. Tekes-setä ei ymmärrä ja onnisedät haluaa heti kaiken.

Start-upit tarvitsevat nyt kipeästi ”reilun kaupan rahoituskeinoja”. Yritysjärjestöt, johon itsekin kuulun, voisivat ottaa tässä suuren roolin. Ne voisivat ryhtyä rahoittamaan start-uppeja kohtuullisin ehdoin, koska se on niiden julkilausuttu tehtävä (lyhennelmä alla)!

Suomen Yrittäjät haluaa parantaa yrittäjien asemaa, yrittämisen edellytyksiä sekä rakentaa parempaa yrittäjyyden yhteiskuntaa. Tavoitteena on, että menestyvien yritysten ja yrittäjien määrä lisääntyy ja yrittäjien taloudellinen ja sosiaalinen asema paranee. Järjestön oman toiminnan lähtökohtana ovat yrittäjyyden perusarvot; vapaus, vastuu ja luovuus. (Lisää täällä).

Pikku Apuri