Avainsana-arkisto: leppoistaminen

Nuukan rikas elämä

Jätä viesti

Päivän TS:ssa on hieno artikkeli, “nuukan rikas elämä”, jossa kiteytyy omakin tapamme elää.

Haastateltava, kirjailija Leila Simonen kertoo: “Olen elämäntapani kautta oppinut uuden näkökyvyn ja pystyn kävelemään tavaratalossa kuin museossa tai kirkossa”. Sama on tapahtunut myös itselleni. Näyteikkunat ja tavarat ovat bannereita, joita netissäkin osaa jo automaattisesti välttää katsomasta.

“Tietoon voi myös suhtautua kuten tavaraan. Sitä voi tietoisesti hiljentää”, Leila jatkaa. Tässäkin ollaan samoilla linjoilla. Esim. Twitter ja Scoopinion riittävät mainiosti uutistarpeeseen, podcastien päivittäessä osaamista. 99% yleismediasta on kuitenkin pelkkää roskaa.

Kolmas hieno pointti Leilalla on: “Tyhjiä ihmisuhteita voi myös karsia. Ihmiset muuttuvat, ja joskus ystävän kanssa ei vaan enää kohtaa. Ystävyys saattaa silti joskus jatkua tauon jälkeen”. Pitää täysin paikkansa. Montako kertaa lähdet kylään, jossa saat olla selkä suorana, et oma itsesi? Katkaise se (älä kuitenkaan selkääsi).

“Kulutuskarusellissa eläminen karsii meistä hyvän. Kun toisia tarkastelee omana itsenään eikä aseman tai varallisuuden kautta, aukeaa uusia maailmoja”. Tämäkin on totta. Kaikki kysyvät aina: “No mitäs sinä sitten teet?”. Siihen vastataan ammatti. Miksi?

Itse haluan vielä pintapuolisesti downshiftaamisesta räksyttäville sanoa, että:

Ns. downshiftaaminen ei tarkoita työelämän hylkäämistä, vaan sen mielekästä tasapainottamista muun elämän kanssa. On epävarmaa saammeko eläkettä koskaan. Siksi työn ja elämän tasapainottaminen kannattaa tehdä hyvissä ajoin.

  • Downshifting eli downshiftaus on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus ja elämänasenne.
  • Downshiftaajien tavoitteena on mielekkäämpi elämä ja mielenrauha.
  • Ajatuksena on, että raha ei tuota ihmiselle onnellisuutta.
  • Työn sijaan leppoistajat arvostavat perhettä, ystäviä, elämyksiä sekä henkistä ja fyysistä terveyttä.
  • Turvallisuuden tunnetta downshiftaajat saavat rahan ja statuksen sijaan sosiaalisesta pääomasta sekä perusasioiden toimivuudesta.
  • Dowshifting on nähty varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa voimakkaana vastaiskuna nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.
  • Vaikka downshiftaus-termi lanseerattiin käyttöön vasta 2000-luvulla, sen juuret ovat vanhassa itämaisessa filosofiassa.
  • Lähde: Wikipedia

Pikku Apuri

Hidas aika ei tarkoita suurta määrää aikaa

Jätä viesti

Kesäloma. Silloin tehdään vain niitä asioita mitä halutaan. Paskat. Silloinkin, kuten Joululomalla, juostaan kaikki tutut “kiinni”. Kaikki on nähtävä – aikatauluttamalla koko loma.

Meillä ainakin muutama tuttava/sukulainen on jo ääneen paheksunut, jopa suuttunut, kun emme ole ehtineet heidän mökilleen.

Norjalainen antropologi Thomas Hylland Eriksen (loistavan Hetken Tyrannian kirjoittaja) kertoo päivän Hesarissa viisaita.

Häneltä on kirjoituksen otsikkokin: Hidas aika ei tarkoita suurta määrää aikaa. Hän ehdottaa, että aikaa pitäisi suojella kuten ilmastoa, vettä, työympäristöä ja uhanalaisia eläimiäkin. Kiirekulttuuri vain kiihtyy. Nyt se valtaa jo lomatkin.

Kun ei enää näe hitaudessa arvoa, on menettänyt pysyvästi jotakin. Yllättävän moni ei enää pysty lukemaan kirjaa. Kroonisesta keskittymiskyvyn puutteesta on tulossa sivustyksen suurin neuroosi, hän sanoo.

Politiikan ja median aikajänne on nopea. Ekologia, kasvu ja kestävyys tarvitsevat pitkäjänteisyyttä. Tässä piilee tikittävä aikapommi. Nopeus syrjäyttää hitauden, jollei sitä tietoisesti varjele.

Tiedon määrä on räjähtänyt, mutta aika pysynyt samana. Aikaan survotaan yhä enemmän tietoa, liikettä, toimintaa. Pienetkin raot täytetään. Yksittäinen, yhtäjaksoinen hetki lyhenee. Näin aika lähestyy nollaa, Eriksen kertoo.

Globaali trendi kulkee kohti nopeutta, mutta en ole siitä huolissani. On hyvä että kokemuksia ja mahdollisuuksia on enemmän. Olen huolissani laadusta, jota menetetään. Sitä on vaikea palauttaa.

Vaarana on yhteiskunta, jossa ajatellaan vain pätkäajatuksia. Joista uupuu viisaita visioita tulevaisuudesta. Jossa joku saattaa paeta tietokaaosta fundamentalismiin, koska se tarjoaa yksinkertaistettuja, mustavalkoisia vastauksia.

Elämä on kypsymisprosessi, jossa opitaan ja kasvetaan. Nyt pelkäämme tulla vanhoiksi, koska kaikki on tässä ja nyt. 

Paljastuu levoton kulttuuri, joka ei arvosta kypsyyttä ja pitkää ikää. Koko ajan aloitetaan uutta, vanhasta ei opita. Tämä on seurauksista vakavin.

Enpä ole lukenut vähään aikaa mitään yhtä fiksua.

Olen jopa yrittänyt muutaman vuoden soveltaa hitauden viisautta työhöni, huonoin tuloksin. Jos et ole valmis samaan rumbaan muiden kanssa, valssaat nopeasti itsesi lattialta.

Pikku Apuri

Punainen tupa ja perunamaa, WLAN:lla

Jätä viesti

Unelmoimme vaimoni kanssa 40m2-50m2 -kokoisesta punaisesta tuvasta omine peruna ja kasvimaineen. Tupaan varaava takka, jolla lempikin lämpeää. Kesäksi ilmalämpöpumppu viilentämään. Parvi tai yläkerta nukkumiseen, alakerta elämiseen. Ei isompaa tarvitse, ja tuon kokoisesta saa sylillisellä asuttavan.

Oman ruuan kasvattaminen pitää opetella alusta. Lapsena vietetyt kesät peruna- tai kasvimailla eivät nyt auta. Jos saisi joskus perunat, porkkanat, punajuuret, sipulit ja yrtit pihaltaan? Marjat lähimetsästä. Muun tekisi itse, ostetuista tarpeista. Kävisi välillä kebabilla.

Koira voisi olla. Sekarotuinen. Ja kissa. Sosiaalinen. Ja gatling gun reiässä valmiina jos voro pihassa.

Ei tämä silti ole mikään ruusunpunainen back to nature -haave. Mökissä pitää olla arkihelpotuksia. Tupaan pitää tulla sähköt ja vesi. Siellä pitää olla myös hyvä langaton nettiliittymä. Nämä siksi, että siellä aiotaan asua ja työskennelläkin.

Veljet ja ystävät voisivat olla lähellä, sijaintina siis Vehmaa/ Taivassalo?

Keskusta-asunnon voisi vaihtaa vielä pienempään (lue: halvempaan). Kun on “kaupunki- tai maalaisolo”, molempiin olisi koti.

Tarjolla on mökkejä, vaan ei vielä tuollaista, sopivaa. 89 000€ pyydetään 50 000€:n kokonaisuudesta. Missä myyjä/ perikunta elää, vuodessa 2007 vai? Euroopan valtiot kaatuvat dominoina, Floridassa maksaa suht´ uudet asunnot 1/10 siitä mitä vuonna 2007. Luuletteko, ettei yletä tänne?

Entäs tontti ja rakentaminen? Sekin on vaihtoehto. Kaverikin pykää raakahirsitaloa ihan itse. “Valmismökkikin” on kallis. Senkin tekijä elää vuotta 2007. Tämä ostaja ei.

Ennen piti olla Bemaria tai Miniä. Hienoja vaatteita ja ulkoista hyvää. Jännä miten voi aivot ja sydän kääntyä 180 -astetta, ihan muutamassa vuodessa. Ja tiedämme etteivät käänny takaisin.

Ehkä kuitenkin myös harrikka? Silläpä olisi silti kiva kevät-kesällä palaveriin ruksutella. Sähköskootterilla kyläkauppaan. Pyörillä uimaan, olutpäissään. Pikku-Aygo perusautona, tai sitten “kulkeva hissi”, Yaris Verso? Ruma kuin fan, mutta kätevä maalaispakkari.

Täysin mahdollista heti. Eiku tekemään!

P.S. Vinkkaa, jos haluat myydä moisen.

Pikku Apuri

Elämänmuutos, osa 2: Miten teimme sen?

Jätä viesti

Perheen talous toimii kuten yrityksenkin: Tulojen lisäämisellä, tai kuten meillä, menojen rankalla karsimisella, saa säästöjä. Ellei sitten elä kädestä suuhun, kuten 20% suomalaisista tekee.

Budjetointi is king!

Olemme vuodesta 1995 asti pitäneet supersimppeliä kuukausittaista budjettipohjaa omasta taloudestamme. Siihen merkataan aina kaikki:

  • säännölliset tulot ja menot sekä
  • säästöön menevä kk-summa ja
  • kaikki maksettavat laskut + muut tulot/kulut sekä kokonaissäästö (ei näy esimerkissä)

Simppelin budjetin ylläpitoon menee max. tunti viikossa.

Yleishygieniasyistä en näytä summia. Emme koskaan silti ole olleet suuri- vaan keskituloisia. Molempien bruttopalkat ovat olleet 1990 -luvun alusta tähän päivään keskipalkkatasoa (nyt kun olemme rakentaneet Osulaa tulorahoituksella, palkkani on ollut to-del-la pieni elokuusta lähtien).

Muut keinot

Asenne ja selkeä tavoite ovat ne muut keinot, jotka ratkaisevat. Vuonna 2006 otimme tavoitteeksi lainattomuuden vuodeksi 2013. Saavutimme tavoitteen kaksi vuotta etuajassa pääosin siksi, että tulimme toimeen aina vaan vähemmällä.

Tässä muutamia lisäjuttuja, joista on ollut ainakin meille apua:

  • Kulutus-shoppailu pois! Olemme esim. ostaneet vaatteemme vuodesta 2007 lähtien eri verkkokaupoista ja ulkomaan matkoilta, pääosin Thaimaasta. Ja aina tarpeeseen. Kun ostan esim. kolme paitaa, kolme vanhaa paitaa pitää kaapista antaa pois. Näin kokonaisvaatemäärä pysyy samana, eikä uutta tilaa tarvita.
  • Älä osta valmisruokaa! Ruokailu taloudellisesti ja terveydellisesti järkeväksi. Viikolla edukkaasti esim. keittoja ja monena päivänä syötäviä uuniruokia. Viikonloppuisin voi hieman palkita itseään herkkuruuilla ja uusilla kokeiluilla. Verkkosivustot ovat pullollaan hyviä + terveellisiä ruokareseptejä.
  • Tekemisestä ilo, ei ostamisesta. Vanhoja huonekaluja, teknisiä laitteita, vaatteita, ymv. voi ja kannattaa korjata, tehdä sekä tuunailla.

Mihin säästää?

Nykyinflaatiotasollahan ei kannattaisi säästää, vaan pitää lainaa, koska “sitä syödään automaattisesti pois”. Laina vaan on lainaa – se pitää maksaa. Se taas aiheuttaa henkistä painetta, vaikka olisikin pieni summa. Meillä se henkinen paine oli inflaatiota suurempi.

Säästimme S-pankin normaalia parempaa korkoa tarjoavalle pankkitilille. Uskaliaammat ja viitseliäämmät sijoittavat säästösummastaan osan, tai jopa kaiken, osakkeisiin. Me emme sitä tehneet, koska se vaatii päivittäistä seuraamista ja kokoaikaista opettelua. Eli siitä tulee helposti lisätyö. Ja tietysti riskitkin ovat suuremmat.

Nordean e-possu tai vastaava on myös yllättävän hyvä pikkusäästäjä. Määrität itse jokaisen säästöön menevän summan/ kortinviilaus. Eli kun maksat kaupassa ruokalaskun, sen päälle 2€-3€ siirtyy säästötilillesi. Kuukaudessa se kerää helposti 100€ – 200€ lisäsäästöä, vaikka onkin vain ”tilisiirto”. Ihminen kun elää sen mukaan, mitä tilillä on.

Pienillä menoilla jää elämää yli

Nyt meillä on pienet menot. Se antaa vapautta. Töitä voi tehdä vähemmän ja muuta elämää jää yli. Tosin kun työstään nauttii, sitä myös tekee ilokseen (ja edelleen joskus liikaa).

Kun nyt näyttää siltä, että meidän 1970 -syntyineiden eläkekin lienee kaukana, tai jopa olemattomissa, työstä olisi hyvä nauttia, sillä sitä saa tehdä pitkään. Ei silloin kannata ajaa itseään piippuun jo nelikymppisenä.

Kauhulla katselen tuttuja, jotka tekevät hurjia tuntimääriä maksaakseen suuret hankinnat. Toisaalta, jos ei näe metsää puilta, tai pitää elämästään niin, paskaako tässä ketään neuvomaan?

Tämä kuuri ja elämä sopi ja sopii nyt meille. Eihän sitä tiedä, josko muutaman vuoden päästä iskisikin hirveä Bemarikuume ja Avotakkatalon tarve? Tosin epäilen, että se juna meni jo tältä asemalta.

Pikku Apuri