Avainsana-arkisto: luomuruoka

Jälkimaterialistinen, ”reiskakulutuksen” aika

On ollut tovin jo tyhjä olo. Ikään kuin elämällä ei ole enää maalia, tarkoitusta. Emme ole yksin. Tälläkin viikolla olen toiminut korvana muutamalle kollegalle, jotka kokevat ensi kertaa tuon tyhjyyden.

Kerskakulutus on loppumassa. Reiskakulutus on (oma termini) ottanut sen paikan. Reiskakulutus on sitä, jossa ostetaan vain tarpeeseen, ja sekin vähä kestävän kehityksen tuotteita, lähi- ja luomuruokaa, jne.

Markkinoinnissa on keksitty pitkittää omaa liiketoimintaa sillä, että paasataan interaktiivisuudesta. Kuluttaja pitää ottaa mukaan tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Ihmisiä pitää osallistaa! Nyt näyttää siltä, että tuokin on ihan höpöhöpöä – se on markkinoijien oma pelastusrengas, josta alkaa ilma tyhjetä.

Tyhjän olon syy

Ns. ”laiva ulapalla ilman ankkuria” -fiilis johtuu siitä, ettei tiedä mitä varten tekee enää rahaa? Kun ei osta turhaa, eikä säästä isompaan asuntoon, raha kertyy tileille.

Yksi vaihtoehto on työn määrän vähentäminen = vähempi käteen jäävä raha. Sekin on outoa. Jos lukee kirjaa klo 12.45 tiistaina, kun muut ovat töissä, luterilainen omatunto ei jätä rauhaan: ”luuseri, sulta loppuu kohta kaikki työ”, ”mahdatko enää mitään osatakaan?”.

Lontoon School of Economicsin vanhempi tutkija, Mika Aaltonen osuu uudessa kirjassaan maaliin, ja kiteyttää nuo alussa kertomani tyhjät tunteet.

”Länsimainen materialistinen unelma on jo täyttynyt, mutta meillä ei ole uutta unelmaa, millä järjestää elämämme. Nyt meillä olisi tilaa uudelle renessanssille.”

”Länsimainen kulutuskäyttäytyminen etsii jatkumoa materialistiselle kuluttamiselle. Nyt ohjaudumme emotionaaliseen kuluttamiseen. Tulevaisuuden markkinat saattavat löytyä vaikkapa romantiikasta ja hoiva-alalta.

– Tilaa on uusille asioille, sillä ylhäältä alas tuleva hallinnointi hellittää ja ihmiset pystyvät aiempaa paremmin organisoimaan elämäänsä. Toinen näkemys on, että me luomme vihreämmän ja kestävämmän tavan elää”, Aaltonen esittää.

Tuntuu korvaan kovin järkevältä. Juuri tuolta minusta tuntuu. Ostin heti tuon Mr. and Mrs. Future -opuksen.

Nyt se mitä tunnen, pitää osata kääntää elannoksi. Pitää uskoa ihmisten järkeistymiseen ja luoda jotain tarpeellista niillä keinoin mitä osaa. Hmmm…pitäisikö Osulaa alkaa viemään entistä vihreämpään suuntaan? Se oli alkuperäisen ideani pääpointti jo v. 2007.

Pikku Apuri

Food inc. – kun sinua kiinnostaa mitä syöt

Kirjoitin tästä dokumentista jo marraskuussa 2009, mutta nyt se näytettiin YLE:n kanavalla.

Voit katsoa palkitun Food inc. -dokumentin tästä … eiku, et voikaan … ohjelmalle ei ”anneta nettioikeuksia”. Miksiköhän? Vai pitäisikö sanoa Monsantokohan?

;)

Jos katsot vain yhden dokumentin vuodessa, katso Food inc tänä vuonna. Dokumentti uusitaan lauantaina TV1:ltä 12.5. klo 12.35 – 14.05. 

Ohjelman verkkosivut löytyvät täältä, http://www.takepart.com/foodinc. Alla traileri.

 

Pikku Apuri

Fantastinen, lähiruokaa tarjoava ravintola

Käymme harvoin ulkona syömässä. Teemme (mielestämme) kotona parempaa ruokaa kuin mitä valtaosassa ravintoloita on tarjolla. Ja ravintolasyöminen maksaa Suomessa.

Sitä paitsi ruuan tekoa on mukavaa opiskella koko ajan lisää. Itse koitamme erikoistua hyviin, terveellisiin, mutta halpoihin arkiruokiin.

Eilen kuitenkin rakkaat ystävämme (kiitos, kiitos, kiitos A&P) veivät meidät syömään Ravintolalaiva Cindyyn. Kenelläkään ei ollut suuria odotuksia, vaikka tiesimme kyllä, että käyttävät raaka-aineina lähiruokaa, joka on oikeastaan edellytys hyvälle ruualle.

Jokainen söi erilaisen, kolmen aterian (alku-, pää-, ja jälkiruoka) setin, ja kaikki oli suussa sulavasti sihisevän superrrrrrrrrrrhyvää. On mahtavaa yllättyä ja hurmaantua, varsinkin omassa kotikaupungissaan.

Söin:

Alkupalaksi Cindyn saaristolaisleivällä paneroitua Peltola Blue sinihomejuustoa, paahdettua punajuurta ja balsamicosiirappia, L. Pääruuaksi naudan sisäfileepihvin, kastiketta Tannisen savuchilistä ja maalaisranskalaisia L, G. Jälkiruuaksi spelttikrepsejä, vaniljajäätelöä ja Liedon Forestwayn kuusenkerkkäsiirappia VL.

Ja hei ihan oikeasti: Meinasi taju lähteä, niin hyvää se oli. Ja palvelukin oli parempaa kuin ensiluokkaista. Ja last but not least, ruuan ”timing” täydellistä: nopeampaa kuin ns. pikaruokapaikka Hesburgerilla, mutta silti riittävän väljää.

Piti ottaa annoksista kuviakin, mutta en ehtinyt. Lautanen oli nopeasti tällainen.

Bravo Cindy! Menkää ihmiset ja nauttikaa menusta. Saatte vielä hyvän omantunnon tuliaisiksi.

P.S. Jos Cindyn henkilökunta tämän lukee, ja lukeehan se, koska lähetän tämän kiitoksena ja ruusuina, teettäkää silti uudet verkkosivut (vink, vink), sillä niiden laatu ei ruokaa ja palvelua vastaa!

Pikku Apuri