Avainsana-arkisto: mittarit

Ilo on mittareista paras

Meillä on katsojamäärät, kävijämäärät, klikkausprosentit, äänestysprosentit ja muut. Ne kaikki kertovat ainakin sen, ketkä suorittivat tehtävän jota joku muu edellytti, tai johon rahalla kannustettiin.

Katsoimme viikonloppuna elokuvan 50-50, joka oli hyvä kertomus syöpään saiarastuvasta nuoresta jampasta. Ja ei, se ei sortunut kliseisiin. Ei sortunut myöskään Breaking Bad, loistava tv-sarja kemianopettajasta, joka alkaa valmistaa metamfetamiinia selviytyäkseen syöpähoitojensa maksuista.

Jotenkin noista kampesi ulos sellainen totuus, josta olisi kiva oppia pitämään kiinni:

Ilo on mittareista paras. Jos tuntee iloa jostain, tekee. Jollei tunne, ei tee.

Kaikilla meillä on mm. sellaisia tuttuja, joiden luo ei oikeasti haluasi, mutta velvollisuus tai miellyttämisen halu pakottavat menemään. Kelloa kortille ja paklattuna ulos ovesta.

Erittäin hauskoja silti ovat myös sattuman ohjaamat elämykset: Olet jossakin potentiaalisesti tylsässä tilanteessa, ja päätetään spontaanisti vaikkapa juosta toppatakeissa ja -housuissa 5km ”hankeen pystyyn”, katselemaan talvista maisemaa ja juomaan hyvää viiniä.

Työprojekteissa yllättyy positiivisesti todella harvoin: Ensimmäiset minuutit tapaamisessa yleensä näyttävät miten projekti menee: Kaikki vääntävät rutiinilla maaliin, että siitäkin urakasta päästään.

Eikös iloa voisi käyttää myös työn mittarina? Jos ei iloa ole, työ tuskin on vähääkään sellainen, mitä kannattaisi edes tehdä.

En tiedä teistä, mutta jos kuolen sattumalta johonkin pian, kyllä harmittaisi se, että on istunut täysin turhissa kokouksissa päiviä elämästään.

Niin se vaan nousee tämäkin määrä rautaa, koska siitä saa hyvän olon. Ja kun sen aloittaa, ei kroppa suostu luopumaan.

Pikku Apuri