Avainsana-arkisto: muutos

Jotain on tapahtumassa

Jännä fiilis. Ympärillä tapahtuu juuri nyt asioita. Sakkinappulat liikkuvat laudalla, itsestään. Sen neljästä suunnasta yhteydenottoja samaan aikaan, uuden alkuja. Ihmisten kappaleiksi tylsyttämiseen sekä stattisuuden ja ahneuden epäpyhään liittoon on revennyt suuri särö. Kukkasia. Kyllästyminen muuttunut teoiksi. Vuodesta 2013 tulee erilainen.

Pikku Apuri

Maalaiselämän suunnittelua

Tässä maatalossa oli piha ”jo valmiina”.

Kun nyt suunnittelemme ainakin osittaista muuttoa maalle, kaikki omavaraisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat.

Sivusilmällä olen seurannut jo tovin servereistämme huolta pitävän Samin perheen upeaa toimintaa. Jyrkästä nörtti-Linkolalaisesta ”käsin tehdyn” hirsitalon rakentajaksi ja isäksi. Siinä sivussa ratkoo kaikki Viidakkorummun heavy-it -ongelmat tarvittaessa vaikka kännykästään. Kaveri tosissaan pitää jinjanginsa tasapainossa.

Tai Dodon porukkaa, joista muutamaan pääsin tutustumaan jo Porkkanamafian aktiiviaikana. Mm. lukuisia kaupunkiviljelmiä synnyttänyt jengi rikkoo hienosti yhteiskunnan valmiiksi määräämiä rajoja eri tavoin.

CSA-viljely

Nyt kun etsimme talviasuttavaa mökkiä omine kasvi- ja perunamaineen, törmäsin myös CSA-viljelijöihin (Community supported agriculture). Lähin sellainen löytyy Livonsaaresta.

Voimme itse muodostaa viljelmiä, joista sitten vuosimaksua vastaan saa satoa. Livonsaaressa maksut ovat 150€ tai 300€ vuodessa. Summalla saat sitten satoa viikottain kun on satoaika.

Meillä kuitenkin on halu viljellä itse omaa maata.

Muu ruoka?

Ajeltuamme pari päivää Vehmaan kunnan alueella, törmäsimme muutamaan suoramyyvään luomumaatilaan ja liikkuvaan drive-in -luomulihamyyjään.

Kasvit, marjat ja juurekset omasta maasta, muu luomuna edellä mainituista, tai sitten ihan isosta marketista, joissa luomutarjonta lisääntyy koko ajan, koska yhä useammat asiakkaat sitä vaativat.

Puulämmitys

Ehdoton edellytys ”torpallemme” on mahdollisuus puulämmitykseen. Upeaa olisi, jos tontille kuuluisi myös sen verran metsää, että puut saisi sieltä. Käytännössä varaava takka olisi hyvä pikkutorppaan, mutta kakluunilla ja vanhalla Porin Matillakin pärjää. Kunhan on joitakin uuneja. Sähkö varalle ja muutenkin on pakollinen.

Laajaa kaistaa suppealla valikoimalla

Esim. Vehmaalla ei liiemmin kilpailua ole. DNA rules, vanhana kunnallispuhelinyhtiönä. 8Mt:n laajakaista maksaa kympin enemmän (44€) kuin Turussa 24Mt:a (34€). Sillä siis on pärjättävä, jos Vehmaan alueelle siirtyy.

Liikkuminen kallistuu, etätyötä siis lisää

Moni maalla asuva taipuu kahden henkilöauton ostoon. Yhdellä on pärjättävä, sillä auto on kallis vaikka olisi millainen (vakuutukset, polttoaine, muut). Se tarkoittaa etätyön lisäämistä.

90% palavereista on turhia, mutta jollet näytä välillä naamaasi, se unohdetaan. Niissä on siis pakko käydä.

Second thoughts?

Tästä se taas lähtee – muutos. Ensimmäisenä törmättiin suunnattomaan paskanhajuun, jota Alien III -elokuvan kaivosrekkojen näköiset supershuuttajat truuttaavat juuri nyt pellot täyteen.

Jutut myös ”liian tuttavallisista kyläläisistä” saavat painamaan jarrua. On kuitenkin tottunut lähes täyteen anonyymiteettiin kerrostalossa Turussa. Omassa sentään ihmiset puhuvat, monissa eivät tee sitäkään vähää.

Pikku Apuri

En ole enää sama

Tajusin juuri äsken olevani täysin eri ihminen kuin viimeiset ”työvuodet” sitten. Muutos elämässä on ollut jatkuvaa jo kauan – ja ei tunnu pysähtyvän.

Olen jo poissa siitä maailmasta joka myy, kauppaa, ostaa ja kuluttaa. Ei vaan enää kiinnosta. Siksi tämäkin blogi alkaa muistuttaa enemmän … blogia, julkista päiväkirjaa.

Ajatukset ovat yhä enemmän sivussa tästä rahakeskeisestä maailmastamme. Juttelin juuri pari tuntia toisen ”veljeni” kanssa, ja saimme vahvistuksen sille, että emme onneksi ole yksin. Todellista yhteisöllisyyttä.

Törmäsin TS Extran kautta tähän sivustoon. Se kertoo pariskunnasta, jotka elävät täysin ilman rahaa, mm. opettaen, kouluttaen lapsia ja aikuisia. Berliinissä, missä nyt juuri asuvat, saa ravintoloista ylijäämiä syödäkseen enemmän kuin pystyy. Naapureille pitää lahjoittaa ruokaa. Yksi tapa elää tuokin. Kiertävät tätä palloa liftaten, ystävystyen ihmisten kanssa. Tästä ”note to self”, kokeile joskus Vipassanaa.

Nyt emme mieti Piuskin kera muuta, kuin sitä ”torppaa”, jossa oppia kasvattamaan ruokaa ja kiikkumaan tuolissa. Sitä odotellessa.

Pikku Apuri

Coelhomainen hetki

Jos on onnekas, elämässä tulee muutaman kerran kynnykselle. Toisella puolella on jotain uutta ja samalla vanhaa. Siellä häämöttää mahdollisuus, jota varten on työtä ja elämää opiskellut. Ollut utelias.

Kynnykset tulevat eteen ystävällisyydellä ja kärsivällisyydellä, rakkaiden kavereiden, työkollegojen, ja ehkä jo ohikiihdettyjen tuttujen muistaessa sinut.

Nyt kynnys näkyy ainakin kangastuksena. Se tuli siihen Auran metsistä asti. Ja jos sen yli päästään, tehdään jotain minkä muistaa. Jos ei päästä, tehdään vain hyvää elämää pidemmälle.

Elämme tärkeitä hetkiä, joka ikinen sekunti, tässä valoisan ja pimeän materian sylissä.

Pikku Apuri

Uudet haasteet vievät 10 vuotta iästä

Tunsin sen jo syksyllä 2011, että ammattini pysyy samana (mihin se katoaisi?), mutta työn kuva tulee muuttumaan olennaisesti. Nyt olen metrin päässä muutoksesta.

Olen tehnyt ”samanlaisia” verkko- ja mainosprokkiksia nyt vuodesta 1999 asti. Varmaan tuhat eri työtä on tullut tehtyä muille, muiden ohjeiden mukaan. On aika tehdä jotain itse, oman vision siivittämänä.

Kolme uutuutta

Oma Osulamme on vihdoinkin löytämässä itseään sisäisiin testeihin, eli aikaisintaan maaliskuussa saamme siitä beta-version ulos, muillekin koitettavaksi. Sitten alkaa suuri markkinointityö sen osalta.

 

Lisäksi viime kesänä tuli takavasemmalta niin mielenkiintoinen pallo, että pakkohan siitä oli ottaa koppi. Jos kaikki menee putkeen, se tulee työllistämään itseni lisäksi pari muutakin tuttua kohtapian. Sen verran voin avata, että pallo liittyy yhteisörakentamisen saloihin.

Kolmas uusi on Hubin tulo Turkuun (Turun Hub-linkki). Näyttää siltä, että tilakin olisi jo saatu tai ainakin hollilla, kiitos Casagranden suvun edustajan innostumisen asiaan!

Eli kertaluontoisista asiakkaan projektitöistä siirrymme pitkäkestoisempiin, suurempiin kehitystöihin, joissa pääpointti on helpottaa jokaihmisen arkea ja haasteita siinä.

Tosin pieni määrä rahaakin pitää jostain saada, jotta tulemme toimeen. Jollei uudet sitä tuo, vanhat työt säilyvät rinnalla. Ja sehän on win-win kaikille, jos vanha työhevonen innostuu uusista haasteista ja tuo innostuksensa myös peruspuurtamiseen?

Tosi mukava fiilis on nyt päällä, ei muuta voi sanoa. Sitä taidetaan sanoa onnellisuudeksi?

Pikku Apuri