Avainsana-arkisto: muutos

Maalaiselämän suunnittelua

Posted on by
Vastaa

Tässä maatalossa oli piha “jo valmiina”.

Kun nyt suunnittelemme ainakin osittaista muuttoa maalle, kaikki omavaraisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat.

Sivusilmällä olen seurannut jo tovin servereistämme huolta pitävän Samin perheen upeaa toimintaa. Jyrkästä nörtti-Linkolalaisesta “käsin tehdyn” hirsitalon rakentajaksi ja isäksi. Siinä sivussa ratkoo kaikki Viidakkorummun heavy-it -ongelmat tarvittaessa vaikka kännykästään. Kaveri tosissaan pitää jinjanginsa tasapainossa.

Tai Dodon porukkaa, joista muutamaan pääsin tutustumaan jo Porkkanamafian aktiiviaikana. Mm. lukuisia kaupunkiviljelmiä synnyttänyt jengi rikkoo hienosti yhteiskunnan valmiiksi määräämiä rajoja eri tavoin.

CSA-viljely

Nyt kun etsimme talviasuttavaa mökkiä omine kasvi- ja perunamaineen, törmäsin myös CSA-viljelijöihin (Community supported agriculture). Lähin sellainen löytyy Livonsaaresta.

Voimme itse muodostaa viljelmiä, joista sitten vuosimaksua vastaan saa satoa. Livonsaaressa maksut ovat 150€ tai 300€ vuodessa. Summalla saat sitten satoa viikottain kun on satoaika.

Meillä kuitenkin on halu viljellä itse omaa maata.

Muu ruoka?

Ajeltuamme pari päivää Vehmaan kunnan alueella, törmäsimme muutamaan suoramyyvään luomumaatilaan ja liikkuvaan drive-in -luomulihamyyjään.

Kasvit, marjat ja juurekset omasta maasta, muu luomuna edellä mainituista, tai sitten ihan isosta marketista, joissa luomutarjonta lisääntyy koko ajan, koska yhä useammat asiakkaat sitä vaativat.

Puulämmitys

Ehdoton edellytys “torpallemme” on mahdollisuus puulämmitykseen. Upeaa olisi, jos tontille kuuluisi myös sen verran metsää, että puut saisi sieltä. Käytännössä varaava takka olisi hyvä pikkutorppaan, mutta kakluunilla ja vanhalla Porin Matillakin pärjää. Kunhan on joitakin uuneja. Sähkö varalle ja muutenkin on pakollinen.

Laajaa kaistaa suppealla valikoimalla

Esim. Vehmaalla ei liiemmin kilpailua ole. DNA rules, vanhana kunnallispuhelinyhtiönä. 8Mt:n laajakaista maksaa kympin enemmän (44€) kuin Turussa 24Mt:a (34€). Sillä siis on pärjättävä, jos Vehmaan alueelle siirtyy.

Liikkuminen kallistuu, etätyötä siis lisää

Moni maalla asuva taipuu kahden henkilöauton ostoon. Yhdellä on pärjättävä, sillä auto on kallis vaikka olisi millainen (vakuutukset, polttoaine, muut). Se tarkoittaa etätyön lisäämistä.

90% palavereista on turhia, mutta jollet näytä välillä naamaasi, se unohdetaan. Niissä on siis pakko käydä.

Second thoughts?

Tästä se taas lähtee – muutos. Ensimmäisenä törmättiin suunnattomaan paskanhajuun, jota Alien III -elokuvan kaivosrekkojen näköiset supershuuttajat truuttaavat juuri nyt pellot täyteen.

Jutut myös “liian tuttavallisista kyläläisistä” saavat painamaan jarrua. On kuitenkin tottunut lähes täyteen anonyymiteettiin kerrostalossa Turussa. Omassa sentään ihmiset puhuvat, monissa eivät tee sitäkään vähää.

Pikku Apuri

En ole enää sama

Posted on by
Vastaa

Tajusin juuri äsken olevani täysin eri ihminen kuin viimeiset “työvuodet” sitten. Muutos elämässä on ollut jatkuvaa jo kauan – ja ei tunnu pysähtyvän.

Olen jo poissa siitä maailmasta joka myy, kauppaa, ostaa ja kuluttaa. Ei vaan enää kiinnosta. Siksi tämäkin blogi alkaa muistuttaa enemmän … blogia, julkista päiväkirjaa.

Ajatukset ovat yhä enemmän sivussa tästä rahakeskeisestä maailmastamme. Juttelin juuri pari tuntia toisen “veljeni” kanssa, ja saimme vahvistuksen sille, että emme onneksi ole yksin. Todellista yhteisöllisyyttä.

Törmäsin TS Extran kautta tähän sivustoon. Se kertoo pariskunnasta, jotka elävät täysin ilman rahaa, mm. opettaen, kouluttaen lapsia ja aikuisia. Berliinissä, missä nyt juuri asuvat, saa ravintoloista ylijäämiä syödäkseen enemmän kuin pystyy. Naapureille pitää lahjoittaa ruokaa. Yksi tapa elää tuokin. Kiertävät tätä palloa liftaten, ystävystyen ihmisten kanssa. Tästä “note to self”, kokeile joskus Vipassanaa.

Nyt emme mieti Piuskin kera muuta, kuin sitä “torppaa”, jossa oppia kasvattamaan ruokaa ja kiikkumaan tuolissa. Sitä odotellessa.

Pikku Apuri

Coelhomainen hetki

Posted on by
Vastaa

Jos on onnekas, elämässä tulee muutaman kerran kynnykselle. Toisella puolella on jotain uutta ja samalla vanhaa. Siellä häämöttää mahdollisuus, jota varten on työtä ja elämää opiskellut. Ollut utelias.

Kynnykset tulevat eteen ystävällisyydellä ja kärsivällisyydellä, rakkaiden kavereiden, työkollegojen, ja ehkä jo ohikiihdettyjen tuttujen muistaessa sinut.

Nyt kynnys näkyy ainakin kangastuksena. Se tuli siihen Auran metsistä asti. Ja jos sen yli päästään, tehdään jotain minkä muistaa. Jos ei päästä, tehdään vain hyvää elämää pidemmälle.

Elämme tärkeitä hetkiä, joka ikinen sekunti, tässä valoisan ja pimeän materian sylissä.

Pikku Apuri

Uudet haasteet vievät 10 vuotta iästä

Posted on by
Vastaa

Tunsin sen jo syksyllä 2011, että ammattini pysyy samana (mihin se katoaisi?), mutta työn kuva tulee muuttumaan olennaisesti. Nyt olen metrin päässä muutoksesta.

Olen tehnyt “samanlaisia” verkko- ja mainosprokkiksia nyt vuodesta 1999 asti. Varmaan tuhat eri työtä on tullut tehtyä muille, muiden ohjeiden mukaan. On aika tehdä jotain itse, oman vision siivittämänä.

Kolme uutuutta

Oma Osulamme on vihdoinkin löytämässä itseään sisäisiin testeihin, eli aikaisintaan maaliskuussa saamme siitä beta-version ulos, muillekin koitettavaksi. Sitten alkaa suuri markkinointityö sen osalta.

 

Lisäksi viime kesänä tuli takavasemmalta niin mielenkiintoinen pallo, että pakkohan siitä oli ottaa koppi. Jos kaikki menee putkeen, se tulee työllistämään itseni lisäksi pari muutakin tuttua kohtapian. Sen verran voin avata, että pallo liittyy yhteisörakentamisen saloihin.

Kolmas uusi on Hubin tulo Turkuun (Turun Hub-linkki). Näyttää siltä, että tilakin olisi jo saatu tai ainakin hollilla, kiitos Casagranden suvun edustajan innostumisen asiaan!

Eli kertaluontoisista asiakkaan projektitöistä siirrymme pitkäkestoisempiin, suurempiin kehitystöihin, joissa pääpointti on helpottaa jokaihmisen arkea ja haasteita siinä.

Tosin pieni määrä rahaakin pitää jostain saada, jotta tulemme toimeen. Jollei uudet sitä tuo, vanhat työt säilyvät rinnalla. Ja sehän on win-win kaikille, jos vanha työhevonen innostuu uusista haasteista ja tuo innostuksensa myös peruspuurtamiseen?

Tosi mukava fiilis on nyt päällä, ei muuta voi sanoa. Sitä taidetaan sanoa onnellisuudeksi?

Pikku Apuri

Elämänmuutos, osa 1: Miksi teimme sen?

Posted on by
Vastaa
Kirjoitan asiasta (taas) siksi, että jollekin tästä voi olla apua. Moni asiaa kysyy ja useampi miettii.
Ylieläminen, ahneus ja Paavo
  • Mm. Degrowth -liikekin ennustaa, että talous ei enää länsimaissa kasva. Liikkeen sivuilla on syistä hyvä listaus.
  • Tavallinen 99%:kin on saanut korruptoituneesta ja ahneesta 1%:sta tarpeekseen, USA:ssa ja muualla.
  • Eurokin näyttää olevan tiensä päässä, kun velaksi eläneet valtiot eivät kykene maksamaan hulluja päiviään (vuosiaan). Se puolestaan vetää Euroopan maat syvään lamaan.
  • Ilmastonmuutoskin on kriittisessä pisteessä. Tuntuu ettei talouskeskeiseen ajatteluun yksi maapallon pelastaminen mahdu.
  • Ja Paavokin on taas tapetilla.

Nuo ovat jättimäisen suuria asioita. Paavonkin paluu kertoo politiikkamme seisovuudesta. Niistä on hyvä tietää, mutta ne ahdistavat päivittäisessä mediarumbassa. Tavallisen ihmisen arki on usein täynnä omiakin haasteita, varsinkin lapsiperheissä.

Elä nyt, älä eläkkeellä

Aika harva on kuolinvuoteellaan katunut sitä, että teki liian vähän töitä.

Isäni jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, ja on katunut vain sitä, ettei tehnyt sitä jo aiemmin. Elämää löytyi enemmän. Useat hänen tuttuvapiiristään eivät päässeet vapaista päivistä nauttimaan, koska heti tuli vakava sairaus – tai jopa lopullinen päätepysäkki.

Ihmisten arvot muuttuvat, vaikkei yritysten muuttuisikaan

Me ja muut hidastajat olemme muuttuneet, koska a) pystyimme siihen ja b) arvomaailmamme on kokenut pysyvän muutoksen.

Itsellä kaikki alkoi siitä, että piti saada työaika takaisin (siksi yrittäjäksi). Sitä seurasi Porkkanamafia ja omatuntotalous, josta kirjoitin joskus silloin. Sitten tuli ilmastonmuutoskeskustelut, Zeitgeist ja hinnalla millä hyvänsä tapahtuvan talouskasvun järjettömyys.

En vaan saa päähäni, miksi meidän pitäisi ostaa uusi kahvinkeitin tai tv, vaikka meillä on jo ihan hyvät sellaiset? Siksikö että “talouden pyörät pysyisi pyörimässä”? Oletteko hulluja? Viedäänkö vanhat sitten vaan kaatikselle, ja sitä myötä Afrikkaan lasten poltettavaksi? Keksikää parempi järjestelmä!

Pää teki huomaamatta työtään, kunnes rattaat asettuivat pysyvästi toisin. Enää ei ole paluuta.

Ei kaikille

On totta etteivät kaikki voi, eivätkä pysty hidastamaan. Pienipalkkaisen on vaikea “pienentää elämäänsä tai tahtiaan”. Toisaalta moni tyytyy siihen työhön mihin joskus on ajautunut. Ei edes mieti muuta vaihtoehtoa, tai ei vaan uskalla lähteä, saati yrittää uutta. Suuripalkkaisella on usein suuri talo ja mökki, lapset, vene ja kiiltäviä autoja. Ne pitää maksaa tai Nordeasetä vie.

Paskat housuissa mekin yrityksemme perustimme vuonna 2006. Se pelko ei ole vieläkään kokonaan poissa, vaikkei siihen enää ole juurikaan syytä.

Oma talous kuntoon

Olemme vaimoni kera jo vuosia keskittyneet siihen, että pistämme taloutemme nopeasti kuntoon. Se on nyt tehty. 72% päivittäisestä työstä liikkuu tietotekniikan avulla. Olemme pystyneet hidastamaan elämäämme, kun vaimokin päätti erota pitkän työrupeaman jälkeen “ruotsalaismyllyistä”. Ja suurin: Olemme molemmat vielä terveitä.

Nyt elämämme on leppoisampaa ja samalla pienituloisempaa. Ns. kulutuskeskeinen elämä jäi jo vuosia sitten taakse.

Emme silti tee vähän töitä. Pyrimme koko ajan siihen, että työmme olisi enemmän sitä mitä haluaa tehdä. Mitä osaa ja rakastaa tehdä.

Jotta edes tähän pisteeseen pääsi, piti elää yli 10 vuotta kurinalaisesti ja tavoitteellisesti. Kaikki voivat tehdä sen. Moni ei tee.

Eikä muutosta tarvitse tehdä kuten me. Sen voi tehdä myös kuten esim. Mikko perheineen – pienimuotoisemmin ja perhekeskeisemmin.

Aina löytyy kriitikoita, harvoin valmentajia

Maailman Apuset ja Wahlroosit syyllistävät meidät hidastajat. He tekevät tai tekivät pitkää päivää vastuullisissa töissä. Heitä patittaa se, etteivät muut tee kuten he. Talous pysähtyy jos ihminen alkaakin hiipiä juoksun sijaan. Lisäksi kiireihmiset vaativat, että maksamme koulutuksemme ja valtiolta saamamme tuen takaisin. He haukkuvat meidät “laiskoiksi kommunisteiksi”.

Erilaista ei ole koskaan ymmärretty. Pallivahan (!?) koulun viidennellä luokalla, vuonna 1981, luokkakaverini Juha tuli hienossa “Andy McCoy -henkisessä” röyhelöpaidassa kouluun. Turpaansa sai heti.

Onneksi löytyy myös valmentajia, kuten TEDin opettavaiset videot, taikka Hidasta Elämää -loistosivusto, vain pari mainitakseni. Lisää tarvitaan.

Next

Seuraavassa osassa kerron miten oman muutoksen teimme.

Pikku Apuri