Avainsana-arkisto: omavaraisuus

Maalaiselämän suunnittelua

Tässä maatalossa oli piha ”jo valmiina”.

Kun nyt suunnittelemme ainakin osittaista muuttoa maalle, kaikki omavaraisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat.

Sivusilmällä olen seurannut jo tovin servereistämme huolta pitävän Samin perheen upeaa toimintaa. Jyrkästä nörtti-Linkolalaisesta ”käsin tehdyn” hirsitalon rakentajaksi ja isäksi. Siinä sivussa ratkoo kaikki Viidakkorummun heavy-it -ongelmat tarvittaessa vaikka kännykästään. Kaveri tosissaan pitää jinjanginsa tasapainossa.

Tai Dodon porukkaa, joista muutamaan pääsin tutustumaan jo Porkkanamafian aktiiviaikana. Mm. lukuisia kaupunkiviljelmiä synnyttänyt jengi rikkoo hienosti yhteiskunnan valmiiksi määräämiä rajoja eri tavoin.

CSA-viljely

Nyt kun etsimme talviasuttavaa mökkiä omine kasvi- ja perunamaineen, törmäsin myös CSA-viljelijöihin (Community supported agriculture). Lähin sellainen löytyy Livonsaaresta.

Voimme itse muodostaa viljelmiä, joista sitten vuosimaksua vastaan saa satoa. Livonsaaressa maksut ovat 150€ tai 300€ vuodessa. Summalla saat sitten satoa viikottain kun on satoaika.

Meillä kuitenkin on halu viljellä itse omaa maata.

Muu ruoka?

Ajeltuamme pari päivää Vehmaan kunnan alueella, törmäsimme muutamaan suoramyyvään luomumaatilaan ja liikkuvaan drive-in -luomulihamyyjään.

Kasvit, marjat ja juurekset omasta maasta, muu luomuna edellä mainituista, tai sitten ihan isosta marketista, joissa luomutarjonta lisääntyy koko ajan, koska yhä useammat asiakkaat sitä vaativat.

Puulämmitys

Ehdoton edellytys ”torpallemme” on mahdollisuus puulämmitykseen. Upeaa olisi, jos tontille kuuluisi myös sen verran metsää, että puut saisi sieltä. Käytännössä varaava takka olisi hyvä pikkutorppaan, mutta kakluunilla ja vanhalla Porin Matillakin pärjää. Kunhan on joitakin uuneja. Sähkö varalle ja muutenkin on pakollinen.

Laajaa kaistaa suppealla valikoimalla

Esim. Vehmaalla ei liiemmin kilpailua ole. DNA rules, vanhana kunnallispuhelinyhtiönä. 8Mt:n laajakaista maksaa kympin enemmän (44€) kuin Turussa 24Mt:a (34€). Sillä siis on pärjättävä, jos Vehmaan alueelle siirtyy.

Liikkuminen kallistuu, etätyötä siis lisää

Moni maalla asuva taipuu kahden henkilöauton ostoon. Yhdellä on pärjättävä, sillä auto on kallis vaikka olisi millainen (vakuutukset, polttoaine, muut). Se tarkoittaa etätyön lisäämistä.

90% palavereista on turhia, mutta jollet näytä välillä naamaasi, se unohdetaan. Niissä on siis pakko käydä.

Second thoughts?

Tästä se taas lähtee – muutos. Ensimmäisenä törmättiin suunnattomaan paskanhajuun, jota Alien III -elokuvan kaivosrekkojen näköiset supershuuttajat truuttaavat juuri nyt pellot täyteen.

Jutut myös ”liian tuttavallisista kyläläisistä” saavat painamaan jarrua. On kuitenkin tottunut lähes täyteen anonyymiteettiin kerrostalossa Turussa. Omassa sentään ihmiset puhuvat, monissa eivät tee sitäkään vähää.

Pikku Apuri

Punainen tupa ja perunamaa, WLAN:lla

Unelmoimme vaimoni kanssa 40m2-50m2 -kokoisesta punaisesta tuvasta omine peruna ja kasvimaineen. Tupaan varaava takka, jolla lempikin lämpeää. Kesäksi ilmalämpöpumppu viilentämään. Parvi tai yläkerta nukkumiseen, alakerta elämiseen. Ei isompaa tarvitse, ja tuon kokoisesta saa sylillisellä asuttavan.

Oman ruuan kasvattaminen pitää opetella alusta. Lapsena vietetyt kesät peruna- tai kasvimailla eivät nyt auta. Jos saisi joskus perunat, porkkanat, punajuuret, sipulit ja yrtit pihaltaan? Marjat lähimetsästä. Muun tekisi itse, ostetuista tarpeista. Kävisi välillä kebabilla.

Koira voisi olla. Sekarotuinen. Ja kissa. Sosiaalinen. Ja gatling gun reiässä valmiina jos voro pihassa.

Ei tämä silti ole mikään ruusunpunainen back to nature -haave. Mökissä pitää olla arkihelpotuksia. Tupaan pitää tulla sähköt ja vesi. Siellä pitää olla myös hyvä langaton nettiliittymä. Nämä siksi, että siellä aiotaan asua ja työskennelläkin.

Veljet ja ystävät voisivat olla lähellä, sijaintina siis Vehmaa/ Taivassalo?

Keskusta-asunnon voisi vaihtaa vielä pienempään (lue: halvempaan). Kun on ”kaupunki- tai maalaisolo”, molempiin olisi koti.

Tarjolla on mökkejä, vaan ei vielä tuollaista, sopivaa. 89 000€ pyydetään 50 000€:n kokonaisuudesta. Missä myyjä/ perikunta elää, vuodessa 2007 vai? Euroopan valtiot kaatuvat dominoina, Floridassa maksaa suht´ uudet asunnot 1/10 siitä mitä vuonna 2007. Luuletteko, ettei yletä tänne?

Entäs tontti ja rakentaminen? Sekin on vaihtoehto. Kaverikin pykää raakahirsitaloa ihan itse. ”Valmismökkikin” on kallis. Senkin tekijä elää vuotta 2007. Tämä ostaja ei.

Ennen piti olla Bemaria tai Miniä. Hienoja vaatteita ja ulkoista hyvää. Jännä miten voi aivot ja sydän kääntyä 180 -astetta, ihan muutamassa vuodessa. Ja tiedämme etteivät käänny takaisin.

Ehkä kuitenkin myös harrikka? Silläpä olisi silti kiva kevät-kesällä palaveriin ruksutella. Sähköskootterilla kyläkauppaan. Pyörillä uimaan, olutpäissään. Pikku-Aygo perusautona, tai sitten ”kulkeva hissi”, Yaris Verso? Ruma kuin fan, mutta kätevä maalaispakkari.

Täysin mahdollista heti. Eiku tekemään!

P.S. Vinkkaa, jos haluat myydä moisen.

Pikku Apuri

Ruumisautoon ei saa peräkärryä

Luen paljon. En silti ole lukenut mitään näin konkreettisen kiinnostavaa kuin Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirja moneen vuoteen. Sitä vaan ei saa pois käsistään – eikä päästään. Tämän blogikirjoituksen otsikko tulee amerikkalaisesta alkuperäissanonnasta: No U-Haul behind your hearse. Et saa täältä tavaraa mukaasi.

Ja ei, kyseessä ei ole ”kukkais-, perhos- tai hihhulivihreän tilapäishäiriöstä kertova muotikirja”. Kirja on konkreettinen apu siihen, miten voit muuttaa elämäsi, mikäli moista haluat. Se on niin hyvä, että omaa kirjaani pitää nyt muuttaa näkökulmaltaan. Kaarina kirjoittaa paremmin aiheesta, josta itsekin ajattelin esikoiskirjani naputella.

Kuten blogiani lukevat tietävät, aloitimme vaimoni kanssa arvomuutoksiin perustuvan elämäntyyliremontin vuonna 2006, samaan aikaan oman yritykseni, Viidakkorummun, perustamisen kanssa. Vielä kuukausi sitten luulimme päässeemme maaliin. Lainat maksettu, pienemmät menot ja tulot, enemmän aikaa. Jokin silti kyti vielä takaraivossa. Nyt tiedämme mikä se oli. Olimmekin vasta puolimatkassa.

Kaarina opastaa miten kiireisestä kaupunkilaisnaisesta kasvoi mahdollisimman omavarainen maalainen, joka osaa elää luonnon antimilla, sisäisillä ja ulkoisilla. Pieni hirsitupa Alhonrannassa nousee kirjan toiseksi päähenkilöksi. Taistelut kasvi-, peruna- ja yrttimaiden kanssa. Voitto. Rauha.

Tiedän nyt haluavamme oppia tuon saman: Miten kasvattaa mahdollisimman suuri osa omasta ruuastaan, oppia elämään Salen ruokatiskin ulottumattomissa. Metsät on täynnä marjoja ja sieniä. Maasta saa ylös ruokaa, kun opettelee kärsivällisesti. Mökkiprojektimme muuttui juuri paljon mielenkiintoisemmaksi.

Osta ja lue Kaarinan upea kirja, jos ajatuksesi vähääkään liippaavat aihealueen läheltä.

Pikku Apuri