Kun tekee projekteja projektien perään, itsellä ainakin unohtuu helposti koko työnteon ja homman ydin.

Se, että projekti menestyy tai jää yhdentekeväksi tuhnuksi riippuu täysin siitä, miten sitä yhdessä tekevät ihmiset sitoutuvat, tukevat ja auttavat toisiaan. Kiire tuhoaa tuon perustan äkisti.

Yhdessä oleminen ja tekeminen ei ole helppoa. Eikä sellaista lupausta kukaan ole antanutkaan, että helpolla tulisi hyvää. Ja aina vaikeammaksi menee kun väki lisääntyy. Firmat, joissa on 20+ ihmistä, pyöröovi alkaa jo käydä tiuhaan.

Paras kuulemani vertaus yhdessä olemisen ja tekemisen vaikeudesta on tullut, ei yhdeltäkään businessjohtajalta, vaan Pearl Jamin Eddie Vedderiltä, kun hältä kysyttiin millaista on ollut olla 20 vuotta samassa yhtyeessä samojen kavereiden kanssa. Vastaus kuului? “Oletko koskaan tilannut pizzaa kuudelle? Se ei ole helppoa”.

Toinen hyvä on ollut Johan Galtungin, rauhantyön legendan sanoma: “Kaikki teot alkavat kahden ihmisen kohtaamisesta: sodat, rauhat, yritykset, avioliitot, jne.”.

Vuosien saatossa on saanut tehdä työtä eri firmoissa ja kanssa sekä satojen ihmisten kera. Parhaat tulokset ovat aina tulleet yhteispelillä. Ei koskaan niin, että yksi keksii ja pari nyhrää siitä valmiiksi, keskenään juuri puhumatta. Mutta noin kiire panee meidät työskentelemään.

Oman kokemukseni mukaan se auttaa, että perusarvot tai arvostukset ovat samalla pohjalla. Silloin ei ikäkään vaikuta. Vaikeinta ovat eri elämäntilanteet. Jos osa on vasta asuntolainaa ottamassa ja osa jo sitä pois maksamassa, tai osalla on pieniä lapsia ja osalla ei.

Jos yhteistyö päättyy, se tekee sen siksi, ettei taustalla välttämättä koskaan ollutkaan arvostusta henkilöihin. Tai pitkään yhdessä tehden myös kyllästyy toiseen, tekemisestä tulee rutiinia. Asiakas-suhteellakin on elinkaari.

Uusista ihmisistä saa energiaa ja voimaa. On hienoa nähdä intoa, jos sitä ei vähään aikaan ole saanut tuntea. Vaikutamme toisiimme ja tekemisiimme joka päivä. Se puolestaan näkyy työssämme. Tuon vaan myös unohtaa, toistuvasti.

Pikku Apuri