Alallamme markkinoinnissa keskitytään aina 90%:sti ulkonäköön. Printissä, verkkosivuilla, televisiossa, jne. pitää olla hienot kuvat ja fontit. “Muuhun keksitään kyllä jotain”.
“Se jotainhan” on vain sisältö + sen jakelutapa. Eli koko homman ydin.
Lähes jokainen projekti johon olen viime vuonnakin osallistunut, jakaantuu vieläkin tuohon 1990-luvun ajatusmalliin: Kuvia ja fontteja sekä kokonaisleiskaa saatetaan hioa kuukausia, mutta verkkototetuksen tekninen osa tai koko jutun ydin, sisältötekstit, suditaan supernopeasti projektin lopussa. Deadline painaa jo päälle. “Eikö vieläkään ole valmista?”.
Pahimmillaan tekstit kopsataan jostain 90-luvulta peräisin olevasta webbisivunrähjästä. “Voitko Leena hiukan katsoa ja viilata sieltä pahimmat nykypäivään?”. Älä Leena voi.
Same same but same
Jos nyt otan randomina lähes minkä tahansa suomalaisyrityksen verkkosivuston auki, saan silmilleni tekstiä, joka valuu toisesta silmästä sisään ja molemmista korvista ulos. Edelleen sitä samaa “Euroopan johtava”-paskaa, josta luulin päässeeni jo vuosikymmen sitten eroon. Sama tosin kuvissa. Voisiko sisäministeriö kieltää pikalailla ne kättely-, monirotuisten nauru-, ja maapallokuvat?
Miten tuon sitten muuttaa? Maksaja määrää, muttei tiedä tai hyväksy. Tekijä tietää, muttei määrää tai uskalla. Middlemanit koittavat vänkyröidä siinä välissä.
Miksi?
Koska yksikään yritys ei uskalla olla erilainen tai oma itsensä, kaikki ovat samanlaisia – ei mitään. Koko hommassa ei ole mitään järkeä, kunhan kulutetaan “jonkun rahoja ja kaikkien aikaa”.
Lisäksi nykyinen väline- ja sisältötulva turruttaa entisestään, ja saa meidät hakemaan lujempaa, koskettavampaa ja parempaa sisältöä, kuten HS:n toimittajakin kertoo. (Ja luopumaan siitä kaikesta, kun aito ihminen on läsnä).
Yksi idea olisi simppeli. Kun yritysten johtoryhmissä ja markkinoinneissa aletaan miettimään mitä vuonna 2012 pitää tehdä ja koska, lisätkää jokaisen yksittäisen projektin perään kysymys: Miksi?
Kun kutakin projektia sitten oikeasti aletaan tehdä, käyttäkää ensin sopiva aika siihen, että mietitte miksi se tehdään? Sen jälkeen vasta seuraavat: Kenelle? Miten? – ja muut olennaiset asiat.
Pikku Apuri
