Avainsana-arkisto: säästövinkkejä

Elämänmuutos, osa 2: Miten teimme sen?

Perheen talous toimii kuten yrityksenkin: Tulojen lisäämisellä, tai kuten meillä, menojen rankalla karsimisella, saa säästöjä. Ellei sitten elä kädestä suuhun, kuten 20% suomalaisista tekee.

Budjetointi is king!

Olemme vuodesta 1995 asti pitäneet supersimppeliä kuukausittaista budjettipohjaa omasta taloudestamme. Siihen merkataan aina kaikki:

  • säännölliset tulot ja menot sekä
  • säästöön menevä kk-summa ja
  • kaikki maksettavat laskut + muut tulot/kulut sekä kokonaissäästö (ei näy esimerkissä)

Simppelin budjetin ylläpitoon menee max. tunti viikossa.

Yleishygieniasyistä en näytä summia. Emme koskaan silti ole olleet suuri- vaan keskituloisia. Molempien bruttopalkat ovat olleet 1990 -luvun alusta tähän päivään keskipalkkatasoa (nyt kun olemme rakentaneet Osulaa tulorahoituksella, palkkani on ollut to-del-la pieni elokuusta lähtien).

Muut keinot

Asenne ja selkeä tavoite ovat ne muut keinot, jotka ratkaisevat. Vuonna 2006 otimme tavoitteeksi lainattomuuden vuodeksi 2013. Saavutimme tavoitteen kaksi vuotta etuajassa pääosin siksi, että tulimme toimeen aina vaan vähemmällä.

Tässä muutamia lisäjuttuja, joista on ollut ainakin meille apua:

  • Kulutus-shoppailu pois! Olemme esim. ostaneet vaatteemme vuodesta 2007 lähtien eri verkkokaupoista ja ulkomaan matkoilta, pääosin Thaimaasta. Ja aina tarpeeseen. Kun ostan esim. kolme paitaa, kolme vanhaa paitaa pitää kaapista antaa pois. Näin kokonaisvaatemäärä pysyy samana, eikä uutta tilaa tarvita.
  • Älä osta valmisruokaa! Ruokailu taloudellisesti ja terveydellisesti järkeväksi. Viikolla edukkaasti esim. keittoja ja monena päivänä syötäviä uuniruokia. Viikonloppuisin voi hieman palkita itseään herkkuruuilla ja uusilla kokeiluilla. Verkkosivustot ovat pullollaan hyviä + terveellisiä ruokareseptejä.
  • Tekemisestä ilo, ei ostamisesta. Vanhoja huonekaluja, teknisiä laitteita, vaatteita, ymv. voi ja kannattaa korjata, tehdä sekä tuunailla.

Mihin säästää?

Nykyinflaatiotasollahan ei kannattaisi säästää, vaan pitää lainaa, koska ”sitä syödään automaattisesti pois”. Laina vaan on lainaa – se pitää maksaa. Se taas aiheuttaa henkistä painetta, vaikka olisikin pieni summa. Meillä se henkinen paine oli inflaatiota suurempi.

Säästimme S-pankin normaalia parempaa korkoa tarjoavalle pankkitilille. Uskaliaammat ja viitseliäämmät sijoittavat säästösummastaan osan, tai jopa kaiken, osakkeisiin. Me emme sitä tehneet, koska se vaatii päivittäistä seuraamista ja kokoaikaista opettelua. Eli siitä tulee helposti lisätyö. Ja tietysti riskitkin ovat suuremmat.

Nordean e-possu tai vastaava on myös yllättävän hyvä pikkusäästäjä. Määrität itse jokaisen säästöön menevän summan/ kortinviilaus. Eli kun maksat kaupassa ruokalaskun, sen päälle 2€-3€ siirtyy säästötilillesi. Kuukaudessa se kerää helposti 100€ – 200€ lisäsäästöä, vaikka onkin vain ”tilisiirto”. Ihminen kun elää sen mukaan, mitä tilillä on.

Pienillä menoilla jää elämää yli

Nyt meillä on pienet menot. Se antaa vapautta. Töitä voi tehdä vähemmän ja muuta elämää jää yli. Tosin kun työstään nauttii, sitä myös tekee ilokseen (ja edelleen joskus liikaa).

Kun nyt näyttää siltä, että meidän 1970 -syntyineiden eläkekin lienee kaukana, tai jopa olemattomissa, työstä olisi hyvä nauttia, sillä sitä saa tehdä pitkään. Ei silloin kannata ajaa itseään piippuun jo nelikymppisenä.

Kauhulla katselen tuttuja, jotka tekevät hurjia tuntimääriä maksaakseen suuret hankinnat. Toisaalta, jos ei näe metsää puilta, tai pitää elämästään niin, paskaako tässä ketään neuvomaan?

Tämä kuuri ja elämä sopi ja sopii nyt meille. Eihän sitä tiedä, josko muutaman vuoden päästä iskisikin hirveä Bemarikuume ja Avotakkatalon tarve? Tosin epäilen, että se juna meni jo tältä asemalta.

Pikku Apuri