Avainsana-arkisto: sosiaalinen media

Pitääkö meidän olla markkinoijia?

sosmedHeitin eilen Viidakkorummun Facebook-seinälle tämän lainauksen (12/2012 Soundista):

“Puhutaan paljon, että viraaliin voi luottaa ja että sana kyllä leviää sosiaalisessa mediassa, mutta vitut se mitään leviä.” Timo Poijärvi, toimitusjohtaja, Hitlantis

Jatkoin, että olen kuullut monesta tuutista samaa viestiä. Keskustelun alettua ajattelin avata sitä lisää.

Taustaa

Mediassa on pauhattu, kuinka  ”sana kiirii” sosiaalisissa medioissa, ja SoMe (Sosiaalisen Median) -asiantuntijayrityksiä on pulpahdellut satoja yritysmaailmaan. Näin teet yrityksestäsi sosiaalisen. Näin voit säästää markkinointibudjetistasi 50%. Älä maksa enää turhasta!

Sosiaalisen mediakanavien tullessa jaoimme kaupallisia viestejä ja osallistuimme vaikka mihin. Se oli uutta silloin, vuosina 2006-2009. Jo pari vuotta sitten tietynlainen saturaatiopiste saavutettiin. Uutuudenviehätys katosi. Nyt enää he, ketkä eivät olleet vielä 1. aallossa mukana, osallistuvat jakotalkoisiin. Tosin se on se suurin kansanosa.

Siksi monet mainostoimistot luovat kiihtyvällä tahdilla asiakkailleen Facebook-kampanjoita, joissa osallistumalla voi voittaa omakotitalon tai purjeveneen. Ja saavatkin osallistujia … jotka haluavat sen omakotitalon tai purjeveneen. Jolleivät saa, jäävätkö “faneiksi” jakamaan viestiä saippuasta tai lääkäripalveluista? Ei väliä, sillä isot rahat liikkuvat nyt – paitsi sille maksajayritykselle.

Ihmisestä tuli ensin kuluttaja ja sitten kuluttaja/markkinoija

Moni vihaa kulutus tai kuluttaja -sanaa. Meillä täällä luomakunnan kruunussa on asiat parhaiten. Suureneva osa ei enää kaipaa mitään. Ostamme vain tarpeeseen. Yhteiskuntarakenne, niin kuin olemme sen vuosikymmeniä tunteneet, ei ole enää sama.

Kuitenkin median sirpaloiduttua laajemmas kuin aamulehtiin, radioon ja kahteen mainos-tv kanavaan, keksittiin, että valjastetaan joka annu ja jannu markkinoijiksi. Ja nyt elämme sitä vaihetta. Sinun ja minun tiedot ovat korkeinta valuuttaa.

Meistä otetaan koko ajan digitaalisia verinäytteitä, kun liikumme verkossa.

Meistä tehtiin, paitsi kuluttajia, myös markkinoijia, samalla kuin olemme se kallein “valuutta” markkinoijille, eli suurille amerikkalaisille jäteille sekä myös pienemmille markkinointitoimijoille.

Suostutko? Miten voit kieltäytyä?

Moni ei pidä siitä, että me olemme se hubi (keskipiste), joka jakaa ja antaa verinäytteitään samalla.  Siksi emme jaa kaupallisia viestejä.

Kaupalliset viestit ovat pahnanpohjimmaista viestintää.

Huumoripläjäykset, musiikki- ja kulttuuriviestit kulkevat. Samoin meidän omat, jakamisen arvoiset viestit. Kyse taitaa olla siis hiljaisesta kapinasta markkinavoimia vastaan? Sellaisesta, jolle voimme tehdä jotakin.

Nimittäin se, että kieltäytyisi sekä kuluttajan että markkinoijan roolista, on vaikeaa. Piuhat irti. Ei kännykkää. Linkolaksi.

Joustava tapa olla taas ihminen, on keskittyä vain ihmisiin.

Unohtaa kaupalliset viestit, niiden jako ja tykkääminen. Paitsi jos voi voittaa talon tai purjeveneen.

Pikku Apuri

EDIT: Ja heti perään hyvä esimerkki. Youtubevideoita ei kielletä, koska ne markkinoivat artistia. Eikö samaa tee myös vertaisverkkolevitys?

Osta sosiaalisen median suosio!

bulkfans.comin etusivu

Olen jo odotellutkin juttua ko. aiheesta, sillä sain jo muutaman yhteenoton Intiasta, missä olisi leegio “tykkääjiä” istumassa betonitehtaan lattialla. Youtube, Facebook tai Twitter, “we will make you special!”.

Nyt HS:n Pekka Pekkala kirjoittaa:

Onko yrityksellänne liian vähän tykkääjiä Facebookissa? Eikö YouTubeen ladattu viraalivideo mene kaupaksi? Ei syytä huoleen: myös sosiaalista mainetta voi ostaa suoraan verkosta, näppärästi luottokortilla.

Esimerkiksi bulkfans.com myy sadalla dollarilla 2 000 Facebook-fania, toimitusaika alle viikko. Twitterissä sama määrä maksaa seuraajia vain 55 dollaria. Faneja voi ostaa myös tietystä maasta tai maailmanlaajuisesti, asiakkaan tarpeiden mukaan. YouTubeen saa 100 000 katsojaa muutamalla satasella.

Näitä palveluita käytetään jo joka puolella maailmaa, koska mainosraha on kulkeutunut sosiaalisen median palveluihin.

Nyt siis voidaan tehdä keskitason youtube-video pienellä rahalla, ja ostaa siihen 500€:lla 200 000 tykkääjää. Video Facebook-sivuille, jota markkinoidaan Twitter-tilillä. Molempiin niihinkin ostetaan fanit.

Kuka tarvitsee enää mainostoimistoa?

Pikku Apuri

Uudenlainen asiakaspalvelu syntyy uusissa verkkopalveluissa

Kun luennoin sosiaalisesta mediasta (tai pikemminkin uusista verkkokanavista), yleisin kysymys on: Miten käyttää sitä x, y tai z -tarkoituksessa?

Simppelin ratkaisu pulmaan on se, että korvaat sanaparin sosiaalinen media asiakaspalvelu-sanalla. Kyse on nimittäin vanhasta kunnon asiakaspalvelusta.

Muistatko vielä sellaisen? Ajattele jos soittamastasi numerosta vastaisi heti ihminen, ilman robottia ja odotusmusiikkia? Mitä jos tavoittelemasi henkilö vastaisi kirjallisesti Skypen tai muun pikaviestimen kautta heti, eikä 1,5 viikon kuluttua sähköpostilla, kun asia on jo unohtunut?

Eräs asiakas kertoi tosin pelästyneensä, kun surffaili amerikkalaisen verkkosivuja ylläpitävän yrityksen kotisivulle, ja yhtäkkiä hänen eteensä oli heti auennut videochat-ikkuna, jossa asiakaspalvelija toivotti tervetulleeksi, ja kysyi miten voisi palvella. Pitää ymmärtää myös ne rajat, kuinka pitkälle uudet palvelut kannattaa viedä. Äkillinen “videopalvelija” voi pelästyttää ainakin monet ei-amerikkalaiset.

Uusien verkkokanavien kautta jokaisella on mahdollisuus hyvään JA nopeaan asiakaspalveluun. Tarttumiseen tarvitaan vain tahtoa ja muutamaa muuta asiaa. Nykyajan yrityksessä mahdollisimman hyvä palvelu on koko toiminnan kulmakivi. Sen uudenlainen toteuttaminen vaatii yritykseltä ja sen henkilöstöltä:

  • Uusien työkalujen opettelemista ja siihen varattua aikaa (vaikka työkalut ovat ilmaisia, niiden oikea käyttäminen pitää opetella)
  • Sosiaalisia ja psykologisia taitoja (ole pyskologisesti “hereillä”, ystävällinen, rehellinen ja kohtelias)
  • Kykyä kirjoittaa joustaen ja sujuvasti (kirjoittaessa on liian helppoa olla liian suora, jopa töykeä, vaikkei sitä haluaisikaan. )

Tavaroiden ja palveluiden ostaminen on jo nyt siirtynyt verkkokauppoihin. Suomessa se on toteutettu yksipuoliseksi: esitteen tekstisisältö verkkosivulle ja viereen osta-painike.

Tuo on hyvästä palvelusta vain aloitus. Yritysten pitää kyetä myös nopeaan jatkopalveluun, koska vasta sen hyvin hoitaminen tuo asiakkaan takaisin  – kymmenen ystävänsä kera.

On ääliömäistä seisottaa ihmistä tunti puhelinplimputuksen päässä, tai juoksuttaa häntä etsimässä vastauksia netin keskustelufoorumeista, kun asia olisi ratkaistavissa heti.

Nytkin olen odottanut yli viikon Raision Gigantin huoltopäällikön soittoa. Hänen piti tehdä se heti kun tulee töihin. Ostamani Yamahan tv-kaiutinjärjestelmä oli syntyessään paska, kuten niin monet laitteet. Haluan kaupan purun laitteen oltua kolmasti happea saamassa huollossa.

Hyvä puoli ongelmassa on se, etten joudu kuuntelemaan hissimusaa kun kukaan ei edes viitsi soittaa.

Pikku Apuri