Avainsana-arkisto: thaimaa

Mitä se eläminen on?

401818_188618784624260_1327154545_n

Näitä tauluja näkee joka päivä esim. Facebookissa. Ihan kiva.

Olen nyt 20 vuotta yrittänyt selvittää mitä se eläminen sitten on? Asiat ovat paremmin kuin 99,89%:lla maapallon väestä – ja silti askarruttaa päivittäin, että mitä NYT pitäisi tehdä?

Siitä dilemmasta on hieno kuvaus upealla Daft Punkin uudella levyllä Random Access Memories. Kappaleen nimi on: Within.

Seitsemän vuoden sykli

Itsellä tuntuu olevan n. seitsenvuotinen sykli työelämässä. Sen jälkeen pitää Shake up the citizens, kuten Frank Sinatralla oli tapana tokaista. Nyt on seitsemän vuotta siitä kun perustimme Viidakkorummun ja aloitimme yrittämisen. Nyt mietin laajemmin mitä tehdä seuraavaksi, jahka saadaan tuo Rannykin pois asuntolainalaisista.

Haluamme vaimon kanssa ottaa luonnon ja käsillä tekemisen (pienviljely, nikkarointi, jne.) mukaan elämän yhtälöön.

Talo vai mökki maalta – ja miltä maalta?

Kuten edellisessä jutussa kerroin, olemme nyt pari vuotta katsastaneet eri vaihtoehtoja Varsinais-Suomen alueella.

Työ sallisi asumisen kauempanakin, mutta valitako Kakskerta, Vehmaa vai Parga tai Kreeta? Thaimaan viisumikäytännöt pelaavat sen ulos valinnoista, ainakin vielä.

Eräs vaihtoehto on jakaa asuminen kahteen, tai jopa kolmeen eri paikkaan: Turku talvella, muu maa pimeällä ja maalaismökki kevät-kesällä.

Kun asuminen on hoidettu – mitäs sitten?

Jos on lapsia, tehtäväsi on tehdä heistä hyviä ihmisiä. Siihen kuuluu pari asiaa (mitä saa, ei saa, pitää ja ei pidä tehdä) ja se ottaa lopun ikäsi. Jos taas ei ole jälkikasvatettavaa, tila pitää täyttää muilla asioilla.

Valitettavan usein tuo tila täyttyy omien ja läheisten aivojen käsittelystä ja defragmennoinnista. Niiden johdosta viistetään usein läheltä masennusta aiheuttavia vesiä. Omaan tai muiden päähän ei kannata jäädä asumaan. Kurkkia vaan ikkunoista.

Opittava ja haasteet vievät elämää eteenpäin

Olen oppinut 43-vuotisen elämäni aikana paljon markkinoinnista ja kaupankäynnistä. Nyt on aika ottaa lisäoppia mm. siitä, miten ruokaa ja energiaa tehdään itse. Sen opiskelun aloitin jo vuosi sitten kirjoista. Nyt on käytännön aika.

Jos siis osaat lukea mitä itsekään emme vielä tarkasti näe, ilmoita esim. kaunis satavuotias hirsitalosi tai muu vastaava osoitteeseen jari(at)pikkuapuri.fi. Tiedä vaikka osaisimme sen?

Pikku Apuri

Yrittäjä elää työstään ja aikuisista työkavereistaan

Seitsemän vuoden yrittäjyyden aikana yksi asia on tullut selväksi: Jos on työtä (tilauksia), olo on mahtava, aurinkoinen ja rento, töissä ja kotona. Jos ei ole, murehtii ja märehtii koko ajan.

Sekin on varmaa, ettei pienyrittäjällä ole juuri koskaan sopivasti töitä. Niitä on liian vähän tai paljon.

Itselle ei myöskään sovi ns. kasvuyrittäjyys. Työntekijöiden määrä 1-2:sta 3-4:ään lisää stressiä potenssiin 10. Jollakin on aina joku vinossa. Ellei kotona, niin sitten palkka-asiat, kateus, työmäärä, -kaveri tai liian tehoton kone. Oma työ muuttuu psykologiksi ja lasten kaitsemiseksi.

Nyt on ollut jo kaksi vuotta ihannetilanne. On mahtavaa kun työkavereina on aikuisia, tasapainoisia ihmisiä, joihin voi luottaa. Meillä on myöskin suuri määrä vapautta tehdä työtämme. Näemme toisiamme kerran viikossa, jos silloinkaan. Homma hoituu.

Harjoittelijat ja hakijat

Saan useita työharjoittelupyyntöjä sekä -hakemuksia. Valitettavasti mallissamme ei voi harjoittelijaa ottaa, koska olemme jo 50% virtuaalinen yritys. Emme siis istu toimistolla, ellei ole pakko. Harjoittelijaa kun pitää ohjata.

Uutta työntekijääkään emme ota, sillä kokemukset eivät ole olleet rohkaisevia. Lisäksi pienyrittäjälle naurettavan suuri TyEL on suuri este. Onneksi siitä olemme päässeet irti. Voi kun tuolla päättäjäringissäkin tajuttaisiin se.

Vaihtelu virkistää

Uudet työt Thaimaasta ovat auttaneet leipääntymiseen. Olen tehnyt työtäni kauan ja tiedän siitä paljon. Siksi se muuttuu välillä tylsäksi rutiiniksi. Tulee kyllästymisen vaara.

On mahtavaa tehdä töitä toiseen kotimaahan ja aloittaa yrittämistä siellä. Siinä on nyt kokonaan uutta lisätavoitetta. Samoin uudet, itse kehitetyt palvelut piristävät oloa. Siinä auttaa vuoden vaihteessa perustamamme osuuskunta EJMO.

Talvikin alkaa taittua ja aurinko valtaa taivasta. Mikäs tässä ollessa – niin kauan kuin tilauksia riittää.

Pikku Apuri

Toisessa kotimaassa IV (sydän jäi nyt sinne)

Rakastan suomen kieltä ja kirjoittamista. Mutta nyt sanat eivät oikeasti enää riitä. Lennettiin yhdeksän tuntia sitten takaisin Suomeen, mutta sydän pakahtui ja jäi Hua Hiniin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Niin tapahtui nyt ensi kertaa siellä viettäviemme 5-6 vuoden aikana. Ihmiset ottivat meidät tällä reissulla todellakin omakseen ja me heidät. Ollaan saatu 20 uutta upeaa ystävää, eri kolkista palloamme.

Skotlannista saatiin 4-5 upeaa kaveria ja yhtä monta kutsua sinne vierailemaan. Lisäksi Leedsiin pitää mennä jo kesällä. Ja Treaan Italiaankin pitäisi ehtiä, jahka saan siellä nykyisin asustavalle englantilaispariskunnalle verkkosivut tehtyä. Ja Tampereellekin pitää mennä heti kohta.

kuvaLähtöpäivänä kaikki nuo mahtavat ihmiset nousivat jopa kaamean flunssan kouristaan meitä halailemaan I Riceen, joka on muodostunut ”olohuoneeksemme” Hua Hinissa. Itkien lähdimme thaisiskomme Pomin kyydillä kohti Bangkokia.

kuva-1Ja tietysti Pom ja Marko perheineen. He ovat meille nyt oikeasti virallista perhettä ja me heille. Moisia aitoja lämpösydämiä ei tapaa eläessään kuin muutaman.

Mitä varten ja miten elämme?

Peruskysymys, johon jokaisella pitäisi olla vastaus. Se on kysymys, jota nyt pyöritämme tiuhaan. Otetaanko ensi vuonna iso loikka uuteen maahan, jossa aloittaa työt tosissaan, luvan kanssa.

Nyt jo tein alustustyötä, joka onnistui yli odotusten. Sain vahvaa viestiä, että meidänlaistamme yritystä todella tarvitaan siellä.

Siellä olisi siis mahdollisuus uuteen elämään. Sellaiseen, jonka kieltäytymisestä harmitellaan sitten kuolinvuoteilla.

Pikaisesti tein vertailua Hua Hinin ja Turun välillä. Kuka saa plussaa mistäkin:

Hua Hin:

  • Ihmiset
  • Ilmasto ympäri vuoden
  • Elämisen kustannukset
  • Ruoka ja ruuan raaka-aineet
  • Nauru/ ilo (siellä ei suoriteta koko ajan ylivakavasti kuten täällä)
  • Harrastusmahdollisuudet
  • Uuden elämän mahdollisuus

Turku:

  • Liikenne
  • Terveydenhuolto
  • Korruptoimattomuus (Poliisi jne. viranomaiset)
  • Kesä täällä /Vehmaalla.

Pikku Apuri

Toisessa kotimaassa II (työsarka aukeaa)

Tiistai avautui täällä ensimmäisenä harmaana päivänä. Ja sure enough, alkoikin vimmattu sade ja ukkonen. Hyvä niin, koska töitä on rästissä.

TYÖ

Eilinen oli työn puolesta upein päivä. Sovimme palaverissa, että kesän aikana uudistamme kokonaan täällä suositun suomalaisen lehtitalon sivuston ja kytkemme siihen myös Osula-palvelumme.

Osulalogoa

Syksyllä 2013 Osula aukeaa samalla kaikkiin suuriin turistikohteisiin Thaimaassa: Hua Hin, Pattaya sekä Phuket ja/tai Krabi.

Ko. lehtitalo julkaisee kaikissa noissa kaupungeissa omaa suomalaista lehteään. He saavat upeat uudet sivut, joissa on paljon enemmän mainospaikkamahdollisuuksia sekä kokonaan uuden ansaintalogiikan Osulan kautta. Mainostulot pannaan puoliksi meidän ja heidän kesken.

Osula aukeaa aluksi vain suomalaisten yrittäjien omaksi mainoskanavaksi, johon yrittäjät voivat ostaa yksittäisiä mainoksia, joko kuukausi- tai vuosihintaan. Tarvittaessa tehdään toinen asennus siihen rinnalle, joka on englanninkielinen, kaikille yrittäjille täällä.

Tuon lisäksi olen saanut muutaman verkkosivustokaupankin aikaan, joten työmatka on jo nyt antanut enemmän mitä odotin.

MUUTA

IMG_7278Vapaa-ajan osastollakin ollaan saatu uusia kamuja. Samassa kerroksessa aikaansa viettää runsaslukuinen tamperelaisporukka, joiden kanssa olimme illalla syömässä hyvät pöperöt paikallisessa suositussa OY-ravintolassa.

Pysymme toki silti I Rice -vakkareina (jonka sivuja aloitan seuraavaksi), mutta kiva välillä tsekkailla muitakin vaihtoehtoja. Jättimäinen alkuruoka-pääruoka-bisse-viini -yhdistelmä oli meiltä Piuskin kanssa 14€:n pieti.

Pikku Apuri

Käsiä kyllä ostetaan, mutta kuka ostaisi aivoa?

Tämäkin kaveri käyttää käsiensä lisäksi aivoaan.

Tämäkin kaveri käyttää käsiensä lisäksi aivoaan.

Omalla alallamme on vuosikausia menty uuden ja perinteisen markkinoinnin rajavedoilla. Nyt sitä ei enää ole, vaan asiakas haluaa mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se edellyttää kokeneita, uteliaita ja avarakatseisia aivoja.

Viidakkorummustamme on seitsemän vuotta ostettu käsiä, eli mahdollisimman halpaa teknistä apua.

Pikku Apuri -nimikkeellä toimin puolestaan vain aivoina. Vaikka kuinka olen koittanut, mainostoimistot tai muut suorassa asiakasyhteydessä olevat yritykset eivät ole suostuneet ostamaan sitä kohtaa ruumiista, sillä se on heidän työtään. Sitä ei uskalleta antaa ulos. Se mitä en siis ole saanut myytyä, on luottamus. Siksi Apurilla on ollut vain suoria asiakkaita.

Teknistä halpatyövoimaa on maapallo piukassa. Jos vain sitä meiltäkin halutaan, ei enää kiinnosta olla mukana siinä laukassa. Olen liian kokenut ja kunnianhimoinen siihen, että joku haluaa vain käsiäni.

En tiedä sitten mitä pitäisi tehdä, että yritykset uskaltaisivat ostaa luottamusta. Luottamuksen takaahan löytyy aina pelko. Jos ”ulkopuolinen” tekeekin jotain paremmin kuin me?

Siksi täällä Thaimaassa on nyt kivaa toimia ja yrittää. Täällä uskalletaan ostaa uusia ajatuksia. Ja toisin kuin Suomessa, täällä on nyt kova nousubuumi, ja yritykset hakevat uutta – kaikilla tasoilla.

Siitä tulee hyvä olo, kun ihmiset arvostavat osaamista eivätkä vain juokse halvimman hinnan perässä. Ja jos on hyvä olo, kaikki tuntuu paremmalta. Miksi siis jämähtäisi sellaiseen muottiin mitä ei halua olla?

Pikku Apuri