Avainsana-arkisto: työelämä

Mitä se eläminen on?

401818_188618784624260_1327154545_n

Näitä tauluja näkee joka päivä esim. Facebookissa. Ihan kiva.

Olen nyt 20 vuotta yrittänyt selvittää mitä se eläminen sitten on? Asiat ovat paremmin kuin 99,89%:lla maapallon väestä – ja silti askarruttaa päivittäin, että mitä NYT pitäisi tehdä?

Siitä dilemmasta on hieno kuvaus upealla Daft Punkin uudella levyllä Random Access Memories. Kappaleen nimi on: Within.

Seitsemän vuoden sykli

Itsellä tuntuu olevan n. seitsenvuotinen sykli työelämässä. Sen jälkeen pitää Shake up the citizens, kuten Frank Sinatralla oli tapana tokaista. Nyt on seitsemän vuotta siitä kun perustimme Viidakkorummun ja aloitimme yrittämisen. Nyt mietin laajemmin mitä tehdä seuraavaksi, jahka saadaan tuo Rannykin pois asuntolainalaisista.

Haluamme vaimon kanssa ottaa luonnon ja käsillä tekemisen (pienviljely, nikkarointi, jne.) mukaan elämän yhtälöön.

Talo vai mökki maalta – ja miltä maalta?

Kuten edellisessä jutussa kerroin, olemme nyt pari vuotta katsastaneet eri vaihtoehtoja Varsinais-Suomen alueella.

Työ sallisi asumisen kauempanakin, mutta valitako Kakskerta, Vehmaa vai Parga tai Kreeta? Thaimaan viisumikäytännöt pelaavat sen ulos valinnoista, ainakin vielä.

Eräs vaihtoehto on jakaa asuminen kahteen, tai jopa kolmeen eri paikkaan: Turku talvella, muu maa pimeällä ja maalaismökki kevät-kesällä.

Kun asuminen on hoidettu – mitäs sitten?

Jos on lapsia, tehtäväsi on tehdä heistä hyviä ihmisiä. Siihen kuuluu pari asiaa (mitä saa, ei saa, pitää ja ei pidä tehdä) ja se ottaa lopun ikäsi. Jos taas ei ole jälkikasvatettavaa, tila pitää täyttää muilla asioilla.

Valitettavan usein tuo tila täyttyy omien ja läheisten aivojen käsittelystä ja defragmennoinnista. Niiden johdosta viistetään usein läheltä masennusta aiheuttavia vesiä. Omaan tai muiden päähän ei kannata jäädä asumaan. Kurkkia vaan ikkunoista.

Opittava ja haasteet vievät elämää eteenpäin

Olen oppinut 43-vuotisen elämäni aikana paljon markkinoinnista ja kaupankäynnistä. Nyt on aika ottaa lisäoppia mm. siitä, miten ruokaa ja energiaa tehdään itse. Sen opiskelun aloitin jo vuosi sitten kirjoista. Nyt on käytännön aika.

Jos siis osaat lukea mitä itsekään emme vielä tarkasti näe, ilmoita esim. kaunis satavuotias hirsitalosi tai muu vastaava osoitteeseen jari(at)pikkuapuri.fi. Tiedä vaikka osaisimme sen?

Pikku Apuri

Elämäntapamuutos, osa 4: osittainen muutto maalle

Nyt ollaan maalaisasunnon ostamisen hetkellä. Pelko ja pahat ennustuskyvyt nousevat esiin kun raha pitää kaivaa: Talojen ja mökkien arvo tulee varmasti tipahtamaan! Oma työllisyystilanne on myös pienen hämärän takana yleisen taloustilanteen vuoksi. Miten meidän käy jos nyt sijoitetaan tähän?

Tähän olemme kuitenkin matkanneet jo vuosia:

  1. Ensin vuosia älytön määrä ylitöitä, burn-outit ja tiukka säästökuuri.
  2. Sitten lainojen maksu ja työelämän ruuvin höllentäminen.
  3. Hyppy pois kerskakulutuksesta.
  4. Nyt olisi aika astua seuraavalle portaalle. Vaikka on terve, niin nynnyttää.

Aiomme toistaiseksi pitää turvana nykyisen asuntomme. Ja kyllä puristit, tiedämme kuuluvamme siihen promilleen maailmassa jolla on yltäkylläisyydessäkin mietittävää. Hei, kakkaamme juomaveteen!

Ko. ostokohde on täysin talviasuttava, hyvin varusteltu. Siksi se ei ole halvin mökki. Siksi se epäilyttää. Riittäisikö halvempi, riisutumpi?

Miksi?

Halu muutoksen on nykyelämä kaupungissa. Miettikää, että osa meistä kaupunkilaisista merkkaa foursquareen sen missä käy, jotta saa esim. metsäkäynnistä supermajavamerkinnän!?!?

Kun emme osta enää turhaa tavaraa, käymme kävelyllä, kahvilla ja urheilemme. Kerrostaloasukkaalla ei ole arjessa oikeaa tekemistä. Kaupunki on kuitenkin tehty pääosin kuluttamista varten.

Tekee mieli tehdä jotain konkreettista: kaataa puita lämmitykseen, tehdä heinäseiväsaitaa ja saunoa puusaunassa. Valaa kivigrilli. Opetella ruuan kasvattamista. Juoksuttaa koiraa pihalla. Istua kalliolla ja katsoa auringon laskevan peltojen taa. Kuunnella mitä ei kuule.

Työ?

Jotta osittainenkin elämä maalla onnistuu, olisi hyvä olla työ jota voi tehdä kotoakin käsin. Itsellä se jo on, vaimolla vielä ei. Tosin ydinjuttuhan on pienet menot, ei suuret tulot, eli jos pystyy lainattomuuteen, pystyy myös elämään pienillä tuloilla. Toki kulut nousevat jos omistaa kaksi kiinteistöä eikä vuokraa niitä säännöllisesti. Rahaa pitää saada tietty määrä vain pitääkseen ne.

Toinen vaihtoehto on löytää ja tehdä työtä lähialueella. Näihin perhedymme täysillä, jos uskallamme kohteen ostaa.

Elämä ja mitä saat lisää

Mitä sitten saa lisää? Täysin erilaisen variaation elämiseen. Voi tutustua paremmin itseensä ja oppia millainen elämä miellyttää. Onko maalla asuminen jopa pysyvä vaihtoehto, vai oletko sittenkin kaupunkilainen velttoperse?

Elämä. Se tuli taas mieleen eilen, kun katsoi Jouko Lehtolasta kertovan, todella pysäyttävän 25 minuuttisen dokumentin. Elämä voi pysähtyä koska tahansa. Oletko silloin elänyt täyteläisen, haluamasi elämän? Oletko onnellinen kun valmistaudut lähtemään?

Pikku Apuri

Elämä ei ole työtä, työtä on löytää elämä

Kesälomalla tuli tavattua muutamia kollegoitakin mainos-/it-alalta. Ensimmäinen kysymys heiltä oli: ”Mitäs töissä, mitä juuri nyt puuhaatte?”. Vastasin olevani nyt lomalla.

Yli kuuden vuoden ajan olemme Viidakkorumpuna toimineet. Pikku Apurina olen ollut jo kolmisen vuotta.

Kaiken sen ajan olemme reagoineet hyvin nopeasti alan kysyntään ja sopeutuneet henkilöstövaihdoksiin sekä omistajuusmuutoksiin. Pienyrittäjän on pakko. Olen saanut kuulla muutamalta palkkatyöläiseltä olevani tuuliviiri sen takia. Lauseen paino sanalla palkkatyöläinen.

Itsellä on järjen päähän tultua ollut selvää, että tavoite on elää mahdollisimman hyvä elämä. Elämä, jossa työ, perhe, kaverit, harrastukset ja vapaus ovat tasapainossa. Mikään ei saa valtaa toisesta. Edellisessä kirjoituksessani esiintynyt Lennon-lainaus kiteyttää tavoitteen: “When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down ‘happy’. They told me I didn’t understand the assignment, and I told them they didn’t understand life.”

Marginaalivähemmistössä

Läheisimpien kavereiden kanssa huomasimme jo armeijassa, että kuulumme marginaalivähemmistöön. Tuntui kuin olisi ollut nelikymppinen teinibileissä.

Nykyään olen huomannut ilokseni, että yhä useampi vanha työkaveri siirtyy tälle polulle, josta tuleekin mieleen suositun suomalaisiskelmän sanoituspähkinä: ”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, jos sä rakkaani seisot mun vieressäin”. Toinen kulkee, toinen seisoo, mutta matkaa tehdään rinnakkain?

Niin … tutut yrityksien johtohenkilöt ovat vaihtaneet rennompaan asemaan. Mitä järkeä on taistella yhä suuremmasta vastuusta, kun vastineeksi saa vain lisää jo ennestään ylivalunutta työtä? Osa haluaa silti kalifiksi kalifin paikalle. Onnea heille!

Rennompi työ antaa vapauden muuhun. Lapsien kanssa on kiva olla kun he vielä ovat pieniä. Puolisoakin on mukava rakastaa pelkän tervehtimisen sijaan.

Vapaus

Vapaus toki maksaa. Rahaa ei ole tuhlattavaksi, mutta silti sitä jää säästöön Euron kaatumista varten. Asunto on pienempi ja auto vanhempi.

Kateutta saa niskaansa. Ei se kivaa ole lukea vapaudesta, kun itse odottelee kellokortin täyttymistä kahdeksaan tuntiin? Tässä kohtaa yleensä sanon, että kaikilla on mahdollisuus muuttaa elämäänsä. Vain rohkeus ratkaisee. Tolkienin Hobitissa Bilbon päätelmä asiasta oli suurin piirtein: ”Ensimmäinen askel kotiovelta on ratkaiseva. Koskaan ei tiedä mihin tie sen jälkeen vie”. Yrittäjä on nimensä mukainen.

Ei yrittäjyys kaikille sovi. Turvallinen palkka on monelle numero 1. Tänään se tosin ei pitkää turvaa lupaa.

Oikeanlainen elämä itselle

Olen tarkoituksella kirjoittanut vuosia auki omaa tietäni. Muutamalta olen kuullutkin kirjoituksieni olleen ratkaiseva tuki omaan hyppyyn pois palkkatyöstä. Hyvä! Avuksi tekstit tehtiin.

On myös hauskaa lukea kuuden vuoden takaisia kirjoituksia, kun uuden yrittäjän pelko puski läpi joka kappaleesta.

Yrityksen näkymät ja taloustilanne aiheuttavat kyllä edelleen öisiä huolia, mutta nyt niitä vastaan osaa jo taistella. Auttaa kun on hyvä vaimo, ja kavereita joille puhua. Vain huolien jakaminen auttaa.

Huolet ovat silti vähemmistönä. Nytkin on kytkin kohti Saaristomerta. Vain yrittäjällä on vapaus veneillä torstaina kun aurinko paistaa. Kun vaan astuu sen ensimmäisen askeleen.

Seuraavaksi odottelen taas suurta askelta tuntemattomaan, jos Tekes sen suo. Myös reissu Thaimaaseen taas odottelee. Siellä olisi nyt tarkoitus edistää omaa kirjaa, jonka kirjoittamisessa on revennyt liian suuri tauko.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Elämää kuoleman uhan jälkeen?

Greg Hartle matkoillaan.

Mitä tekisit, jos sairastuisit tai loukkaantuisit kuolemanvakavasti – ja parantuisit?

Ajatus tuli taas mieleeni, kun törmäsin Greg Hartlen blogiin/ sivustoon. Mies selvisi ja tekee nyt koetta, jossa hän aloittaa kaiken alusta, kiertäen USA:n osavaltioita läppäri kainalossaan ( Ten dollars and a laptop, tenlap).

Why Did I Decide To Do This?

The simple answer is people asked me to. I did this in response to several people who, struggling to rebuild their life after a major economic collapse, asked me what I would do if I had to start over. Rather than tell them what I would do as I sit comfortably in my living room, I thought I would show them what I would do and hopefully be an example of possibility for them as they go through a significant life transition.

Mitä tekisin?

Tuskin tekisin kuitenkaan noin. Elämä on jo lähellä sitä mitä sen pitääkin. Työtä tekisin silti vielä vähemmän kuin nyt. Kuka sitä nyt kuolinvuoteeltaan selvittyään palaveeraisi, tai sähköpostittelisi asiakkaidensa kanssa enemmän?

Lähtisin ensin vaimon kera reppureissulle. Kämppä vuokralle. Firma siksi aikaa puolitelakalle, tai sitten Rani hoitamaan sitä. Ei päämäärää, ei aikamäärettä. Lähtö vain. Kun aika olisi täysi, tulisimme (ehkä) takaisin.

Kun/jos tulisimme takaisin …

  • Sanoisin kusipäisesti, tai muuten huonosti käyttäytyville asiakkaille ja ”tuttaville” hyvästit. Samoin epäkiitollisille (vaikka teet mitä, palaute on vain negatiivisia puutteita tai asioita). Kuka kaipaa negatiivista energiaa, ja käyttää siihen omaa aikaansa? Elämä on aivan liian lyhyt siihen: Viidakkorumpu – vastaanotamme vain hyvin käyttäytyviä ja positiivisella asenteella olevia asiakkaita! (ei taitaisi jäädä enää työtä?).
  • Luopuisin sähköpostista mobiililaitteissa. Kuka kaipaa vittumaisia kysymyksiä tai täysin turhaa infon siirtoa iltaisin, öisin, aikaisin aamulla? Ehkä luopuisin jopa mobiililaitteesta. Toimistoaikana saa häiritä. Muulloin elän.
  • Ostaisin tuvan maalta, ja lähtisin elämään kohti omavaraistaloutta.
  • Ilakoisin enemmän. Vaatteet päällä ja ilman.

Siinä se kaiketi. Nyt ainoa jäljelle jäävä kysymys on: Miksi en tee tuota ILMAN sitä kuoleman uhkaa?

Kuten Greg sanoo: ”And remember…Don’t tell, show. Don’t talk, take action. Not tomorrow, today.”

Pikku Apuri

Y-risteykset

Olen tulossa taas yhteen työelämäni y-risteyksistä.

Vuonna 1998 päätin hypätä myymäläpäälliköstä copywriteriksi. Siitä ajauduin pikkuhiljaa vetämään suuriakin projekteja markkinointi- ja mainosmaailmoissa.

Vuonna 2006 aloitimme yrittäjinä Viidakkorummussa. Siellä olemme 5+ vuotta tehneet mainostoimistojen digihommia, yhteensä useita satoja verkkosivuja, -kampanjoita, presentaatioita ja multimediaa.

Nyt vuoden 2011 kääntyessä iltaan edessä on taas risteys: Lähteäkö aktiivisesti hakemaan Viidakkorummulle uusia suoria asiakkuuksia, siirtyäkö 100% Pikku Apurin ja sen tulevien tuotteiden (mm. Osula) taakse, kirjoittaako kirja pienyrittäjän kokemuksista, tehdä jotain ihan uutta, vai vähän kaikkea noita?

Edellisen postaukseni johdosta raha on, jos mahdollista, vielä mitättömämpi syy jatkosuunnitelmissani. Pienemmätkin tulot riittävät.

Kirja kiinnostaisi, mutta kokemusperäisen sellaisen kirjoittaminen johtaa väkisinkin 200+ ”Facebook-kaverin” poistumiseen ja ammatilliseen itsemurhaan, mikäli siitä haluaa tehdä  sellaisen, josta olisi aloittavalle yrittäjälle apua.

Hub Turun ydinporukkaan liityin jo. Se on mielenkiintoinen hanke, ja innoissani odotan mitä se tuo tullessaan. Hubin ajatuksesta voit lukea mm. täältä, Tampereen Hubisivuilta.

Osula on toki nyt ykkönen. Se nousee Beta-testaukseen syyskuun loppupuolella. Silloin alkaa jo kaikki markkinointi sekä pienyrittäjien vakuuttaminen. Jahka saisimme sinne muutamia satoja pienyrittäjiä, voimme aloittaa mainonnan tilaajien houkuttelun.

Viidakkorumpu on aina ollut digituotantolaitos. Nyt koen, että on paljon enemmänkin annettavaa lähes 13 ammattivuoden johdosta. Edelleen suurimman osan digitöistä voi suunnitella ja ideoida paremminkin. Ja usein asiakkaalle voisi sanoa myös ei, älä haaskaa rahojasi nyt siihen. Keskity mielummin tähän.

Pikku Apuri on pienyrittäjän ja Turun Yrittäjien apu. Kehitän heille tuotteita, koska tunnen pienyrittäjyyden jo kaukaa, mm. isäni kultasepänliikkeen kautta. Vieläkin olen mukana ko. liikkeen markkinoinnissa, vaikka isäni jäi jo melkein kaksi vuotta sitten siitä eläkkeelle.

Ehkä kuitenkin teen vähän tuota kaikkea? Yleensä tie kertoo mihin menet. Ei sitä tarvitse risteyksessä vielä päättää, eihän?

Pikku Apuri